Marika Malm

En olisi uskonut, että kirjaimet syntyvät jonain aamuna. Niiden synnyttäjä katsoo ylpeänä, vaikka kirjaimilla ei ole vielä vahvaa minäkuvaa, identiteettiä, eikä rooleja, joiden taakse piiloutua. Kirjaimilla on vielä aitoa iloa ja riemua. Ne nauttivat elämästä täysin rinnoin, osaamatta puhua, lukea tai kirjoittaa meidän sisintä. Ne kuuntelevat sujuvasti, kun niille luetaan kirjoja ja ne nukkuvat paljon ja väsyvät kesken ihmettelyn. Niin voi kulua vuosikausia. Niin kuin ihmisenkin, kirjaimien ei pitäisi kiirehtiä tyhmään aikuisuuteen. Silti kaikki kirjaimet tahtovat olla isoja kirjaimia. Eikä nassut paperissa olla väärin päin ja tehdä kärrynpyöriä.

Herkkä mieli lepää luonnon syleilyssäantaa ajatusten leijailla kepeästi tuulten mukanaikävienkinkaunis auringonsilta antaa voimaailon pisarat tanssivat veden pinnallaherkkä mieli kuulee luonnon äänet rauhoittavana musiikkinamieli puhdistuu syvistä huokauksistamaallisesta metelistäeripurastaherkkä mieli kuormittuu elämän solmuistasielu vaipuu syvään horrokseenluontoäiti kietoo kätensä herkän mielen ympärilleantaa luvan hengähtääaukaisee haavoittuneet siiven aluteheyttää väkevällä voimallaantuuli leikittelee kasvoillakuiskii sieluun voimaaehtymätöntä

Minulla on jo aikuisen naisen kasvot nähneet elämän silmieni ohi kulkevanPieniä uurteita niistä nuoruuden nauruista kunkaurapellolla katselimme niitä miehiä jotka eivät vielä välittäneet huomisestaMinulla on varjoja vartalossaniihan kaikista niistä en pidä ne ovat takertuneet arviksimuistoiksi elämän kulustaajoista joista en välttämättä pitänytsydämeni lyö silti kertaakaan säröilemättä yhtään virhe virttä laulamattaminulla onlapsenmieli hymyilen usein vähän liikaakinkikatan kuin pahainen kakarasilti olen viisasolenhan näillä jaloillani kulkenut liikaaniitä mäkisiä teitä joitaen välttämättä olisi halunnut kulkeaen ole kultaa saati hopeaa tiedän minä riitän ihan näin