Kansanrunouden hammassuu on tietäjä, jonka parannustoimeen kuului myös hammastaudin hoito muiden vaivojen ohella. Parannuskeinot olivat puun poraamista ja kaivertelua, sylkemistä, manaamista, jopa viikatteen terillä seisomista. Aineistona on ollut Suomen Kansan Vanhat Runot, sen digiversio SKVR-Haku ja Kalevala. Runoainesta on kerätty sanahakuna sijamuodottain ja sen pohjalta on mallinnettu suomalaisen mytologian syvärakennetta, metasemantiikkaa mytosemantiikan rinnalla. Menetelmässä tarkastellaan yleisemminkin tietämyksen edellytyksiä ja episteemejä ennen ja nyt kansanrunouden ohella.