Marja Björk

Åke Blomqvist opetti tanssia uskomattomat 70 vuotta. Ei ole liioiteltua sanoa, että tämä mies opetti Suomen kansan tanssimaan. Miljoona suomalaista seurasi televisiosta hänen johtamiaan Lauantaitansseja; ohjelman mukaan ajoitettiin niin lehmien lypsy kuin saunassa käynti. Linnan juhlissa tarvittavaa tanssitaitoa hän opetti kadeteille vuodesta 1946 vuoteen 2013, kokonaista 67 vuotta. Discotanssien opetusvideota on katsottu internetissä satoja miljoonia kertoja Blomqvist oli helppo tunnistaa; ulkoasu oli aina moitteeton solmioineen ja kangasnenäliinoineen. Todellinen maailmanmies puhui yhtä kunnioittavalla tavalla niin kuninkaallisille kuin kansanihmisille. Tanssinopetuksen lisäksi hän uurastikin väsymättä tapakasvatuksen hyväksi.

Raaka-Arskan oikea nimi on Airi. Hän on pohjoiskarjalainen aikanaan Helsinkiin muuttanut rehti ja ronski työläistyttö, joka toimii kokkina kalliolaisessa ravintolassa. Lempinimensä hän sai Niklas Herliniltä, ja sehän jo kertoo osaltaan, että Arskan tuttavapiirissä on monenlaista väkeä. Eikä ihme, Arska on fiksu. Kun Raaka-Arskan yläkerran naapuri, varakas ja itsetietoinen apteekkari kuolee kesken kollegiaalisten päivälliskutsujen, ei Arska tietenkään ole tapahtuneesta hyvillään, onhan hän vastannut illan tarjoilupuolesta. Pian hän huomaa vastaavansa myös tutkinnallisista oivalluksista, eikä arvaamattomien asiakkaiden keskellä ole enää turvassa itsekään. Raaka-Arska, Sirppisilmä aloittaa päähenkilöstään kertovan sarjan, joka yhdistää Marja Björkin taatun kirjoittajanlaadun uuteen aihepiiriin, rikokseen.

"Kaikki jotka ottavat hameet, kuolevat niiden alle." Koti, lapset, mies, seurakunnan kokoukset. Marita tietää, että voisi päästä elämässään eteenpäin, mutta suku vaalii tapakulttuurin noudattamista ja vahtii häpeitä. Vapaudet ja mahdollisuudet sosiaaliseen nousuun ovat tarkkaan rajatut. Siitä pitää huolen myös valtaväestö, joka karsastaa romaneja yhteiskunnan elätteinä. Onko syrjäytymisen kierre polttomerkitty syntyperään? Kuka uskaltaisi murtaa äideiltä tyttärille periytyvän luonnonjärjestyksen, jossa ollaan ja eletään miehen kengänkannan alla?

Taas minä laihdun puoli kiloa päivässä, hän ajatteli. Chanel vitonen peittyy kohta tuoreen sperman hajuun. Kun saan selville, mitä partavettä Roy käyttää, ostan Kaukolle samaa.” Malla näkee ikkunasta, että vastapäiseen taloon on muuttanut uusi naapuri, varoituskolmion mallinen mies. Hän pakenee painovoimaa ja virtsankarkailua tämän lakanoihin, jotka ovat puhtaita ja raikkaita toisin kuin poikamiesten luona yleensä. Pitkä liitto on turvallinen satama, josta käsin seikkailla itseään satuttamatta. Kun Malla oli lapsi, hänen äitinsä katosi öisin omille teilleen. Tyttö vaistosi, että äiti oli

"Kun rakkaus tulee, ihminen on voimaton", sanoo neljän lapsen äiti ja lähtee nuoren miehen matkaan. Esikoistyttö kelpaa pikku kotiapulaiseksi, nuoremmat pojat muuttavat isän mukana Ruotsiin. Tyttö kasvaa ahdasmielisessä tehdasyhteisössä oikeistolaisuuden ja työväenaatteen ristipaineessa. Kumpaankin leiriin hän on vääränlainen. Kuten äiti, myös tytär haluaa muuttaa elämänsä paremmaksi. Toisin kuin äiti, hän ei näe pelastusta miehissä, vaan opiskelussa ja uraputkessa. Tahtonaisen tiukka kontrolli pettää vasta kun veli tekee vakavan rikoksen ja pojat yksin kasvattanut isä väsyy elämään. Prole on kyynelten läpi hymyilevä kertomus häpeästä ja sovinnonteosta oman menneisyyden kanssa.

Kun helsinkiläinen täti ja hänen miehensä kaartavat Plymouth Barracudallaan kyläkaupan pihaan, kuusivuotias Jaana on häikäistynyt. Anita on kaunis kuin filmitähti, ja hänen ulkomaalaisen näköinen miehensä puhuu laulavasti ja silittää Jaanaa hiuksista ¿ häntä, joka yleensä on vain tiellä. Pian Jaana pääsee yksin junalla pääkaupunkiin Anitan ja Nuutti-sedän hoiviin. Ylellisessä kodissa, lapsettoman pariskunnan huomion keskipisteenä, hän saa nauttia hellittelystä jota ei ole aiemmin saanut osakseen. Onnessa lymyää kuitenkin onnettomuus. Jaanan harteille lasketaan raskas salaisuus, eikä kukaan näe hänen hätäänsä ja hämmennystään.

Oli kuin äidin sydän ei olisi sykkinyt ollenkaan, kuin hän olisi ollut äidin kuori vain, omena, jonka sisällä ei ollut mitään. Kuin joku olisi salaa syönyt sen. Marja Björkin toinen romaani jatkaa esikoisen (Posliini, 2008) tematiikkaa: keskiössä on jälleen salaisuus ja kaksoiselämä. Päähenkilönä on vaihdevuosi-ikäinen, helppoon elämään tottunut Mimma, joka yrittää taistella painovoimaa vastaan nuorten rakastajien avulla. Pitkä ja pitkästyttävä liitto on turvallinen satama, josta käsin seikkailla itseään satuttamatta. Lapsuuden onnellisia kesäpaikkamuistoja sävyttävät äidin öiset katoamiset naapuriin, jossa asuu romaniperhe. Niin äidin kuin Mimmankin kohtalona on kokea täyttymyksen hetket jossain muualla kuin kotona. Marja Björk (s. 1958) on Helsingin Kalliossa asuva juristi.

Kun helsinkiläinen täti ja hänen miehensä kaartavat Plymouth Barracudallaan kyläkaupan pihaan, kuusivuotias Jaana on häikäistynyt. Anita on kaunis kuin filmitähti, ja hänen ulkomaalaisen näköinen miehensä puhuu laulavasti ja silittää Jaanaa hiuksista – häntä, joka yleensä on vain tiellä. Pian Jaana pääsee yksin junalla pääkaupunkiin Anitan ja Nuutti-sedän hoiviin. Ylellisessä kodissa, lapsettoman pariskunnan huomion keskipisteenä, hän saa nauttia hellittelystä jota ei ole aiemmin saanut osakseen. Onnessa lymyää kuitenkin onnettomuus. Jaanan harteille lasketaan raskas salaisuus, eikä kukaan näe hänen hätäänsä ja hämmennystään. Björk kuvaa esikoisromaanissaan laiminlyödyn tytön säröistä kasvutaivalta räväkästi roiskuvin värein. Taustalla 1960-luvun Suomen maaseutu autioituu ja siirtolaisaallot vyöryvät Ruotsiin. Teoksesta sanottua: "Päähenkilön, Jaanan, elämää valotetaan tämän omasta ymmärryksestä käsin. Realismia tarinaan tuo se, että päähenkilöstä ei tehdä uhria. Parasta romaanissa on tarkka murrekorva ihmisten puhetavoille." –Markku Soikkeli, Satakunnan Kansa "Maria Björkin esikoisromaani herättää raivoa, myötätuntoa ja hämmennystä. Posliini on riipaisevan karu ja kaunis kasvukertomus ja myös hieno ajankuvaus 1960-luvusta." –Annamari Saure, Me Naiset "Posliini käsittelee mielenkiintoisella tavalla vaikeaa ja valitettavan yleistä lasten hyväksikäyttö -teemaa lapsen näkökulmasta." –Keesia Haikkonen, Pohjolan Sanomat "Björk tuo pahan lähelle, jopa inhottavan ja intiimin lähelle ja näyttää, kuinka se varioi keinojaan ja vaivihkaa ujuttautuu. -- On yksiselitteisesti kammottavaa seurata, kuinka muutoin niin tarkkanäköinen Jaana kasvaa kiinni pahantekijäänsä ja alkaa ymmärtämättään tämän apuriksi itseään vastaan. Lukija pakotetaan kokemaan ja tarkkailemaan itseään. -- Ei jää epäselväksi, minkä kannan Björk rikoksen tekijään ottaa. Yllättyisin silti kovasti, mikäli tämän teoksen yhteydessä ei syksyn mittaan syntyisi kovaa keskustelua siitä, mitä taiteilija saa ja mitä hän ei saa." – Satu Taskinen, Voima "Uskalias romaani tärkeästä aiheesta. -- Posliini on kaikkea muuta kuin sovinnainen kirja. Marja Björkin ansioksi onkin luettava se, että hän avaa traumaattiseen pedofiliakokemukseen jossakin määrin uuden näkökulman." – Jukka Petäjä, Helsingin Sanomat "Posliinissa on hyvin viriteltyjä jännitteitä, se pitää imussaan ja yltää paikoin trillerimäiseksi. -- Björk kuvaa pedofilian raakuutta monisärmäisesti ja psykologisella otteella." – Katja Kaukonen, Kiiltomato "Marja Björkin dialogi on lakonista ja tragikoomista. -- Suoraviivainen rakenne osoittautuu yhtä tehokkaaksi kuin pelkistetty dialogikin." – Eija Komu, Karjalainen "Helppo lukea, ajankuvaltaan terävä, aiheeltaan ajankohtainen, elävää kieltä murteita myöten – kaikkea tätä on helsinkiläisen juristin Marja Björkin esikoisteos Posliini." – Pauli Juusela, Vantaan Lauri