Marja-Liisa Heino

Vanhainkodissa kuolema on arkipäivää, mutta kun vaikeasta sairaudesta virkistynyt vanhus löydetäänkin aamulla kuolleena ilman selvää kuolinsyytä, poliisin mielenkiinto herää. Mukkulan yksityisessä vanhainkodissa juuri aloittanut Riikka saa huomata, kuinka hänen työpaikkansa muuttuu tutkimuksen kohteeksi. Rikosvloggaamisesta luopuneen Riikan suunnitelmiin kuului turvallinen työpaikka ja mukava elämä miesystävänsä Harrin kanssa. Nyt hän kuitenkin esittelee vanhainkotia kummisetänsä rikosylikonstaapeli Karli Eerolan kollegalle Mikaelille, joka alkaa kuulustella kodin asukkaita yön tapahtumista. Tutkimukset eivät tahdo sujua. Vanhukset ovat äärettömän kiinnostuneita tapauksesta mutta kuulusteltavina epäluotettavia. Syyttävä sormi osoittaa yhtä toisensa jälkeen, mutta todellinen syyllinen tuntuu tehneen työnsä jälkiä jättämättä. Mukkulaan alkaa punoutua epäilysten verkko: onko poliisilla käsissään murha vai onko sittenkin kyse hoitovirheestä? Riikka tuntee, kuinka katseet kohdistuvat uusimpaan työntekijään. Joutuuko hän vaihtamaan työpaikkaa, jonka piti olla hänen unelmiensa täyttymys? Marja-Liisa Heinon kahdeksas romaani Armoton enkeli kuvaa erilaisia ihmiskohtaloita elämänsä iltapuolella. Mukkulan asukkaat ovat yhtä aikaa rakastettavia, riipaisevia ja hulvattoman hauskoja. Useimpien Heinon romaanien tavoin myös Armoton enkeli sijoittuu Tampereelle.

"Joidenkin mielestä skitsofreniassa ei ollut edes kyse sairaudesta vaan persoonallisesta tavasta hahmottaa maailmaa. Luovuudesta. Anarkiasta." Rikosylikonstaapeli Karli Eerolalla on erikoinen ongelma: poliisilla on hallussaan murhan tunnustava henkilö, mutta ei ruumista. Lahjakas yliopisto-opiskelija Vilja työskentelee osa-aikaisesti prostituoituna ja kutsuu itseään Mari Lyniksi. Hänen elämänsä kokee kuitenkin äkkipysäytyksen, kun hän sairastuu psykoosiin. Normaalisti selkeästi ajatteleva älykkö ei pysty millään muistamaan, mitä tapahtui kokaiininhuuruisissa juhlissa järven rannalla. Hän muistaa vain sen, että iltaan liittyy tapettu nainen. Kun tapauksen tutkinta päättyy todisteiden puuttuessa, rikostutkija Karli Eerola houkuttelee kummityttönsä Riikan mukaan avuksi. Riikka on lähihoitajan ammattinsa lisäksi tehnyt töitä rikoksia selvittävänä vloggarina, ja Eerola ehdottaa, että Riikka menisi Lehtovaarakotiin haastattelemaan Viljaa ja muita hänen kanssaan asuvia mielenterveyskuntoutujia. Ruumis lopulta löytyy, eivätkä Karli ja Riikkakaan selviä tutkimusten edetessä naarmuitta. Pian heillä on selvitettävänään myös toinen kuolema epäselvissä olosuhteissa. Vyyhdin keriytyessä kokeneelle poliisille ja harrastajajournalistille alkaa paljastua monenlaisia asioita sekä toisistaan että ihmismielen arvaamattomista, pimeistä puolista. Minä olen murhaaja on Marja-Liisa Heinon seitsemäs rikosromaani, jossa on mukana erikoisia ihmiskohtaloita mutta myös tuttuja hahmoja hänen aiemmasta tuotannostaan. Sympaattinen, romanitaustainen rikosylikonstaapeli ja hänen räväkkä sukulaistyttönsä painivat rikosten parissa myös Heinon edellisessä romaanissa Puhu silmilleni. Useimmat Heinon romaanit sijoittuvat Tampereelle tai sen lähiseudulle.

”PUOTIPUKSU ON KUURO, kirjaimet selittivät laminoinnin takana. Yleensä asiakkaiden kasvoille kohosi hämmentynyt ja hieman pelästynyt ilme heidän päästyään tähän asti. MUTTA HÄN OSAA LUKEA HUULILTA, viesti jatkoi lohduttavasti.” Harri on Helsingistä Tampereelle muuttanut entinen natsi, joka yrittää elää aiempaa fiksummin. Kuulovammainen nuori mies työskentelee antikvariaatissa ja asuu auttaen kahta vanhusta kaikenlaisissa kodin askareissa. Vapaa-ajallaan hän urheilee ja toimii tukihenkilönä teini-ikäiselle pojalle, Eetulle. Kaikesta tästä huolimatta poliisi kiinnostuu Harrista, kun Tamperetta kuohuttaa sarja vähemmistöihin kohdistuneita väkivaltarikoksia. Onhan vanhan Harrin elämään kuulunut kaikenlaista hölmöilyä: rasistista uhoa ja silmitöntä väkivaltaa. Harri itsekin uskoo, että menneisyys tulee aina kulkemaan hänen mukanaan, samaan tapaan kuin hänen vaatteidensa alla piilottelevat kansallissosialistiset tatuoinnit. Kun vloggausta harrastava Riikka haluaa tehdä Harrista haastattelun, mies suostuu sillä ehdolla, että Riikka auttaa häntä etsimään kateissa olevan Eetun. Mutta Eetun löytyminen onkin askel uusiin ongelmiin, koska silloin kaupunkia terrorisoivan pahoinpitelijän kohteeksi joutuu myös Harrin uusi lähipiiri... Puhu silmilleni kertoo paitsi ennakkoluuloista, pelossa elämisestä ja kohtalokkaista vääristä ratkaisuista myös uuden lehden kääntämisestä elämässä.

Enkelimies vie kunniallisen mutta toivottoman tapavenkulan arkeen ja järjenjuoksuun. Herkullinen rikollisromaani, jossa tiili ei purematta niele. Tämän rikosromaanin pääosaa ei näyttele perheen ja työn ristipaineessa tuskaileva poliisipäällikkö eikä omalaatuinen mutta lahjakas yksityisetsivä. Tämä rikosromaani tönäisee lukijan sen enempiä selittelemättä Tampereelle, keskelle pikkurikollisten nuhruista, omalakista arkea. Päähenkilönä häärää Jyrki Oinonen: nokkela ja katu-uskottava venkula, herkullisen itsepetollinen nuori mies. Oinonen tarkoittaa hyvää, useimmiten, mutta asfaltti on armoton, sen tuntu poskella karkea. Silti sameakin katse ottaa mitan aina edestäpäin. Jyrki Oinonen on toivoton, mutta kuitenkin omalla tavallaan kunniallinen ja rehti. Hän on yltiöpäinen retku, mutta kuitenkin omalla tavallaan älykäs. Jyrki Oinonen on sellainen mies, josta ei voi olla ärsyyntymättä, jolle ei voi olla nauramatta ja joka saa huolestumaan.