Marja-Terttu Kivirinta

The Serlachius Museums in Mänttä, Finland, hold a substantial collection of artworks by Helene Schjerfbeck (1862-1946). The Museums' founder, the leading Finnish industrialist Gösta Serlachius initially acquired works directly from the artist herself, with additions being made to the collection into the new millennium. This book sheds light on the stories behind this much-loved artist's reductive portraits. Schjerfbeck's models often came from her immediate circle - her favourite being her brother's son. A separate category is formed by the depictions of men, in which Schjerfbeck transgressed the norms of masculine representation. Her powerful self-portraits form the core of her production. This book shows a stable, liberated phase in Schjerfbeck's art.

Serlachius-museoissa on merkittävä kokoelma Helene Schjerfbeckin (1862-1946) taidetta. Aluksi tehtailija Gösta Serlachius hankki teoksia suoraan taiteilijalta, ja sittemmin kokoelma on karttunut 2000-luvulle saakka. Kirja avaa tarinoita rakastetun taiteilijan pelkistettyjen henkilökuvien taustalta. Schjerfbeckin mallit olivat usein lähipiiristä - veljenpoika oli hänen lempimallinsa. Oman lukunsa muodostavat miesaiheet, joissa taiteilija rikkoi maskuliinisen esittämisen normeja. Vahvat omakuvat ovat Schjerfbeckin tuotannon ydintä. Kirja esittelee vapautunutta ja omaan uomaansa asettunutta vaihetta Schjerfbeckin taiteessa.

Kriitikon katse on taidehistorioitsija ja -kriitikko Marja-Terttu Kivirinnan esseekokoelma ajasta ja melankoliasta. Kivirinta käsittelee muistin ja menneisyyden siirtymistä osaksi tulevaa taidehistoriallisesta, henkilökohtaisesta ja omaelämäkerrallisesta näkökulmasta, jota kehystävät myös sairaus ja kuolema. Esseiden aiheina ovat taiteilijat - kuten Outi Heiskanen, Marjatta Tapiola tai Tuija Lindström - sekä taideteokset ja näyttelyt. Ne sivuavat usein koti- ja ulkomaisia näyttelyitä, erityisesti Pariisia ja Venetsian biennaaleja, joissa Kivirinta vieraili säännöllisesti Helsingin Sanomien kulttuuritoimittajana vuosina 1978-2008. Teos piirtää kiehtovan muotokuvan pitkän uran tehneestä kriitikosta ja taidehistorioitsijasta. Kirjan ytimessä on Paul Kleen maalaus Angelus Novus (1920), joka kietoutuu 1900-luvun moderniin taide- ja kulttuurihistoriaan ja on pitkään kiehtonut Kivirintaa.

Taiteilija Jan-Erik Andersson on lähes neljänkymmenen vuoden ajan toiminut taiteen ja yhteiskunnan raja-alueella. Hän on jatkuvasti muuttanut strategioitaan ja tekotapojaan mutta säilyttänyt koko ajan saman ajatuksen siitä, että taide voi olla mukana luomassa arkkitehtonista ja sosiaalista tilaa. 1980-luvulla Andersson toimi vielä pääosin ”normaalissa” galleria- ja taidemuseokontekstissa. Sen jälkeen hän siirtyi tekemään performansseja, arkkitehtuuria, installaatioita, ympäristötaidetta, taiteellista tutkimusta ja mediataidetta. Andersson tunnetaan parhaiten kansainvälistä huomiota herättäneestä kokonaistaideteoksestaan, Life on a Leaf -talosta, jossa hän asuu perheensä kanssa. Teos esittelee Anderssonin elämäntyötä neljänkymmenen vuoden ajalta.