Marjo Niemi

Kertoja palaa lapsuudenmaisemiinsa hiipuneelle pienelle tehdaspaikkakunnalle. Menneisyyden loistosta on jäljellä baari ja marketti. Vanhemmat ovat poissa ja velikin kadonnut, kukaan ei ole odottamassa kertojaa vanhaan kotiinsa. Silti hän ei ole yksin. Joku tai jokin vahtaa häntä tässä linnoituksessa, ja aikuinen ja lapsi ovat vaarassa sekoittua liiankin elävien muistojen tulituksessa. Kumman näkökulma sattuu enemmän? Kumpi niistä voittaa? Isän kohtuuttoman ankaraa perintöä ei todellakaan ole perattu loppuun. Pienen budjetin sotaelokuva on hyytävä ja humoristinen romaani menneisyyden itsepintaisesta rimpuilusta nykyhetkessä - ja päinvastoin.

"Minä en ole mikään päähenkilö yhtään kenenkään missään." Näin vastustelee kohtaloaan psykiatri Mauri, joka kuitenkin on auttamatta kirjailija Ellin uuden teoksen henkilö. Lääkäri saa lakkaavan sairaalansa viimeiseksi hoidettavakseen merestä pelastetun ja muistinmenetyksestä kärsivän Marian. Heidän lisäkseen Elli on kirjoittanut tapausta tutkivan etsivä Jauhosen hahmon. Mutta koska hän on menettänyt parhaan ystävänsä Sonjan ja pakotettu selvittämään välinsä niin tämän omaisiin kuin omiin vanhempiinsa, romaani uhkaa ottaa vallan hänen elämässään. SE SAATTAA OLLA IHMINEN on yhteiskuntakriittinen ja mustahkon huumorin läpitunkema näytelmä nykyhetkisen "ahneuden, itsekkyyden, julmuuden ja fasismin moskan" keskellä olemisesta. Teos kantaesitettiin Ryhmäteatterissa helmikuussa 2025 Anna Jaanisoon ohjauksena.

Puhutteleva esseekokoelma äideistä, lapsista, isistä ja ihmisistäKasvukausia on kirja elämästä, aikuisuudesta, valinnoista ja siitä, miten olla muita varten kadottamatta silti itseään. Millainen on hyvä äiti? Millä tavoin erityislapsi mullistaa äidin maailmankuvan ja käsityksen ihmisenä olemisesta? Millaista on kasvattaa lapsia, kun ilmastokriisi uhkaa kaikkea tulevaa? Millaista on rakentaa suhdetta puolison lapseen, kun itse ei ole äiti? Entä onko äidin ja lapsen välisessä yhteydessä jotain, mitä isän on mahdotonta tavoittaa? Äitiys on aihe, joka koskettaa meitä kaikkia. Lisäksi jokainen nainen jossain vaiheessa elämäänsä joutuu miettimään, haluaako lapsia vai ei. Vaikka asia on hyvin henkilökohtainen, kulttuurimme tekee siitä julkisen.. Kasvukausia - kirjoituksia äitiydestä -antologiassa 13 kirjailijaa pohtii äitiyteen ja vanhemmuuteen liittyviä kysymyksiä omakohtaisissa esseissään. Kokoelman kirjoittajat: Silvia Hosseini, Juha Itkonen, Heini Junkkaala, Sari Järn, Juhani Karila, Marjo Niemi, Ida Pimenoff, Emma Puikkonen, Venla Rossi, Miina Supinen, Johanna Venho, Sinikka Vuola ja Hanna Weselius.

Mitä täällä pitää tehdä tullakseen nähdyksi, kuulluksi? Kokeillaan kirjoittamista; valitaan vastaanottajat ja kerrotaan mitä kuuluu. Aloitetaan. Kuuleminen on kuvaus siitä, kuinka verrattain tavallinen, hyvinvoiva, keskiluokkainen ihminen meuhkaa, tunnustaa, järkeilee ja maanittelee ollakseen... jotain. Oma erityinen itsensä, joka ansaitsee sen osan, jonka itselleen kuvittelee, ehkä myös hieman rahaa. Kirjoitusten vastaanottajat - kuten rakastettu, isä, velkoja ynnä tuntematon - saavat osansa kertojan kaipuusta, halusta ja ITE-taiteesta. Kohtuuttomuuksilta ei vältytä. Jokin todellista maailmaa muistuttavakin muistuttaa olemassaolostaan, ottaa se sitten speed datingin, käsikirjoitustyöpajan tai ihan vaan komeron ilmiasun. Marjo Niemen kerronta on ylivertaista. Silkka ihmisenä oleminen on kummallista, ja Kuuleminen tuo sen esiin tavoilla, jotka sattuvat, vaikka valoisa nauru on koko ajan kirpoamassa. Marjo niemi (s. 1978) on helsinkiläinen kirjailija ja dramaturgi. Hän valmistui vuonna 2004 Teatterikorkeakoulusta ja samana vuonna ilmestyi Teoksesta esikoisteos Juostu maa, joka sai Tiiliskivi-palkinnon. Toinen romaani Miten niin valo oli Runeberg-palkintoehdokkaana vuonna 2008. Kolmas romaani Ihmissyöjän ystävyys (Teos, 2012) on hurja tutkielma syyllisyydestä ja eurooppalaisten historiasta. Vuonna 2017 ilmestynyt Kaikkien menetysten äiti voitti Runeberg-palkinnon.

Mitä täällä pitää tehdä tullakseen nähdyksi, kuulluksi? Kokeillaan kirjoittamista; valitaan vastaanottajat ja kerrotaan mitä kuuluu. Aloitetaan. Kuuleminen on kuvaus siitä, kuinka verrattain tavallinen, hyvinvoiva, keskiluokkainen ihminen meuhkaa, tunnustaa, järkeilee ja maanittelee ollakseen... jotain. Oma erityinen itsensä, joka ansaitsee sen osan, jonka itselleen kuvittelee, ehkä myös hieman rahaa. Kirjoitusten vastaanottajat - kuten rakastettu, isä, velkoja ynnä tuntematon - saavat osansa kertojan kaipuusta, halusta ja ITE-taiteesta. Kohtuuttomuuksilta ei vältytä. Jokin todellista maailmaa muistuttavakin muistuttaa olemassaolostaan, ottaa se sitten speed datingin, käsikirjoitustyöpajan tai ihan vaan komeron ilmiasun. Marjo Niemen kerronta on ylivertaista. Silkka ihmisenä oleminen on kummallista, ja Kuuleminen tuo sen esiin tavoilla, jotka sattuvat, vaikka valoisa nauru on koko ajan kirpoamassa. Marjo niemi (s. 1978) on helsinkiläinen kirjailija ja dramaturgi. Hän valmistui vuonna 2004 Teatterikorkeakoulusta ja samana vuonna ilmestyi Teoksesta esikoisteos Juostu maa, joka sai Tiiliskivi-palkinnon. Toinen romaani Miten niin valo oli Runeberg-palkintoehdokkaana vuonna 2008. Kolmas romaani Ihmissyöjän ystävyys (Teos, 2012) on hurja tutkielma syyllisyydestä ja eurooppalaisten historiasta. Vuonna 2017 ilmestynyt Kaikkien menetysten äiti voitti Runeberg-palkinnon.

Levoton kirjailija seisoo parhaan ystävänsä haudalla ja ymmärtää, että on tullut aika aloittaa huolella valmisteltu romaani. Pitää rohkaistua, vaikka totuus häikäiseekin enemmän kuin kaarilamppu, ajattelee kirjailija ja aloittaa Suurromaanin kirjoittamisen. Se on Lapinlahden sairaalan viimeisen psykiatrin ja viimeisen muistinsa menettäneen potilaan tapauskertomus. Kirjan on tarkoitus olla poeettinen allegoria Euroopan historiasta, mutta on se lopulta paljon muutakin. Kirjailijan kuollut ystävä Sonja on varakkaasta perheestä. Sonja on pelastanut kirjailijan teini-ikäisenä surkeista suomalaisista oloista suoraan Helsingin hienostokortteleihin, eikä kirjailija koskaan ole kysynyt miksi. EU:ssa tulkkina toimineen Sonjan itsemurha on täydellinen yllätys ja ennen kuin siihen johtaneet syyt selviävät, selviää myös ystävyydestä, Euroopan historiasta, ihmisestä ja sen menneisyydestä paljon enemmän kuin kukaan haluaisi tietää, tai ainakaan muistaa. Voiko köyhyydestä vieroittaa? Voiko köyhään luottaa? Onko rikkaalla tunteet? Riittääkö mikään? Mitä historia tästä kaikesta sanoo? Ihmissyöjän ystävyys on komea ja kohtuuton kirja etuoikeudesta ja Euroopasta.