Pappi Pietola sanoi: "Kirkkokin on vapaa, mennään sinne.""Eikä mennä", sanoivat äiti ja äidin nuorempi sisko ja heidän tulevat miehensä ja äiti ja hänen siskonsa vihittiin seurakunnan sakastissa. Minä olin ainoa vieras. Minusta otettiin yksinäinen hääkuva. Minulla oli vaaleanpunainen sifonkimekko, ei oikein sopiva kun se oli serkun vanha ja siinä oli mustia pisteitä niin kuin sammakonkudussa, sellaisia kuin nuijapäät ovat alkuvaiheessa ojassa, kodin vieressä. Naapurin pojat yllyttivät minua sitä maistamaan. En maistanut. Näin alkaa Marjo Vilkin romaani Elämäni, jonka lisäksi kirjaan sisältyy viisi novellia samasta maailmasta.