”Oletan, että kokemuksesi naisena ovat olleet ajoittain rankkoja, mutta et anna sen näkyä. Kiitos ymmärtävistä huomioista ja asioiden taakse näkemisestäsi. Iloa, naurua, luovuutta ja vapautta.” Elämän tapahtumat siintelevät Julielin mielessä uusintoina, retrospektioina. Onneksi kukaan ei kertonut niistä alussa. Sauvakävelyillä maan korvessa, taikametsässä sävelsointujen solistessa kivut ja surut onneksi loittonevat. Juliel kohtaa elämän riemut ja naurut, väkivallan pelot ja sairauksien kivut. Menneiden ymmärrys, oman itsen arvostus ja oivallukset ryhmäkeskusteluissa ja voimaannuttavassa kirjallisuuspiirissä rytmittävät kuoppaistakin polkua eteenpäin.