Marjut Paulaharju

Kreeta Liisa Paulaharju (omaa sukua Isokorpi) oli Samuli Paulaharjun ensimm inen vaimo, joka kuoli 1913 vain 39-vuotiaana. H nest ei ole s ilynyt kirjallisia muistoja ja siten h n on j nyt tuntemattomaksi seuraaville sukupolville. Sys yksen Kreeta Liisaa koskevalle tutkimukselleni oli is ni, Ahti Paulaharjun p iv kirjojen v list l yt m ni nippu Kreeta Liisan ja Samulin v list postikorttikirjeenvaihtoa vuodesta 1905 vuoteen 1912. Nippu k sitti postikortteja, joista suurin osa oli Samulin vaimolleen l hett mi . Kreetan korteista miehelleen oli j ljell vain muutamia. T m n el m kerran l hdeaineisto on hyvin suppea ja perustuu suurelta osin kes kausien aikaiseen postikorttikirjeenvaihtoon ja muutamaan Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistossa olevaan kirjeeseen. Kyseisen aineiston pohjalta yrit n kuvata sek isovanhempieni v list suhdetta ett luoda kuvaa unohdetusta Kreeta Liisasta. Joudun t ll in turvautumaan my s Samulin viesteihin sek Kreeta Liisasta tallennettuihin sukuselvityksiin.

Jenny Paulaharju (1878-1964) oli huomattava suomalainen tiedenainen ja maamme ensimmäisiä naispuolisia kansanperinteen kerääjiä. Yhdessä miehensä Samuli Paulaharjun kanssa hän teki haastatteluretkiä vaikeakulkuisille seuduille yli kahden vuosikymmenen ajan. Retket veivät milloin Lapin erämaihin, milloin Ruijaan tai Länsipohjaan. Matkoillaan Jenny tallensi suuren määrän erityisesti naisten ja lasten perinnetietoa. Samuli Paulaharjun pojantyttären Marjut Paulaharjun kirjoittama elämäkerta kuljettaa lukijaa Jennyn ja Samulin matkoilla ja avaa kahden kiehtovan perinteenkerääjän työ- ja perhe-elämää. Teos näyttää, miten Jenny Paulaharjusta, herännäiskristillisyyden ohjaamasta, värikkäästä ja ristiriitaisesta persoonasta, kasvoi uuttera opettaja ja perinteenkerääjä sekä naisasianainen, joka oli vaatimassa tasa-arvoa erityisesti naisopettajille. Maankiertäjän perintö elää yhä.

Samuli Paulaharju tunnetaan kansanperinteen kerääjänä ja kirjailijana. Hän oli kuuromykkäkoulun opettaja, joka vaelsi loma-aikoinaan ja myöhemmin eläkeläisenä ympäri Suomea ja tallensi valtavan määrän kansanperinnettä. Tämä kirja johdattaa lukijan Samuli Paulaharjun monille matkoille ja esittelee hänen elämänvaiheitaan, osittain eri näkökulmasta kuin aiemmin. Perheestä kuvataan seikkoja, joista on tähän asti vaiettu. Samuli Paulaharjun toinen avioliitto Jenny Simeliuksen kanssa ei ollut niin auvoinen kuin tutkimus on antanut ymmärtää. Välit aiemmasta avioliitosta syntyneiden lasten kanssa olivat usein hyvinkin kireät. Samuli Paulaharju sai Jennystä hyvän matka- ja keruukumppanin. Samuli kirjoitti matkoiltaan kirjoja, jotka myös itse kuvitti piirroksin ja valokuvin. Kirjoissaan hän mainitsee haastattelemansa henkilöt, jotka ovat auttaneet kerääjää perinteen tallentamisessa. Kertojat on nyt kerätty yhteen teokseen, tietoja heistä on kerätty alueittain käyttäen lähteinä Samulin ja Jennyn matkapäiväkirjoja, Samulin kirjojen tekstejä tai erillisiä artikkeleita. Samuli ja Jenny Paulaharju suunnittelivat viimeisinä vuosinaan laativansa kertojistaan kirjaa, mutta Samulin poismeno katkaisi hankkeen.

Hietaniemen hautausmaa on paitsi monen helsinkiläisen viimeinen leposija myös osa Helsingin kaupungin historiaa ja osa suomalaista kulttuurihistoriaa. Sekä hautausmaan Mechelininkadun puoleiseen Vanhaan osaan että Hietaniemen kadun ja Lapinlahden Uuteen osaan on haudattu monia merkittäviä suomalaisia taiteilijoita ja tieteentekijöitä. Kirjailijoiden Hietaniemi. Kulttuurikävelijän opas on teos, joka johdattaa lukijansa aikamatkalle tähän merkittävään lehtoon. Teokseen on koottu lähes 200 Hietaniemeen haudatun kirjailijan elämäkerrat sekä runsas kuva-aineisto sisältäen muun muassa kuvia kirjailijoiden hautamuistomerkeistä. Teos tarjoaakin lukijalleen ja hautausmaalla kävijälle mahdollisuuden paneutua siihen kulttuurin kenttään, jossa nämä kirjailijat ovat omana aikanaan olleet osallisina. Teoksessa on lukijan avuksi hakemistoja ja alueen karttoja hautapaikkakoodeineen. Marjut Paulaharju on eläkkeellä oleva filosofian maisteri ja tietokirjailija. Hän on kirjoittanut useita kansanperinnettä ja kulttuurihistoriaa käsitteleviä teoksia ja artikkeleita. Kirjallisen työnsä ohella hän on toiminut Bibliophilos-lehden päätoimittajana. Elise Tarkoma on äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja ja tietokirjailija. Lisäksi hän toimii Bibliophilos-lehden päätoimittajana.

Kalevalan ilmestyttyä 1835 kansanrunouden kerääjien huomio suuntautui Vienaan, Karjalaan ja Inkeriin eikä Länsi-Suomesta katsottu enää löytyvän riittävän arvokasta kerättävää. Vasta 1850-luvulla ensimmäiset runonkerääjät suuntasivat matkansa Satakuntaan ja Pohjois-Hämeeseen. Näistä matkoista muodostui käännekohta ja sysäys länsisuomalaisen kansanrunouden keräämiselle ja tunnettuudelle. Teoksessa selvitetään tätä keruutyötä sekä merkittävimpiä runonkerääjiä, heidän matkakertomuksiaan ja kokoelmiaan, joiden avulla muodostuu kuva länsisuomalaisesta kansanperinteestä 1800-luvulla. Samalla selviää, oliko Länsi-Suomi kansanrunouden näkökulmasta niin köyhää kuin väitettiin ja miksi kyseinen osa maata unohdettiin.