Markku Into

Underground-runoilijan jäähyväisteos"Poika lappaa vettä käsin kaivamaansa kanavaan Ihmettelee minne vesi katoaa"Haikuvia. Ukkokodin pieniä runoja on Markku Innon 23. teos, pitkällisen sairauden aikana syntynyt jäähyväisrunokokoelma. Haikuvien ideana on kuulaus, lyhyys ja kiteyttävyys piittaamatta tavu- tai säerajoitteista. Vapaamuotoisia runoja säestää humoristinen, surrealistinen ja intertekstuaalinen alatekstiosasto, jossa siteerataan, varioidaan ja kommentoidaan muun muassa Neil Youngia, Bob Dylania, John Ashberya, Thomas Bernhardtia, Zuccheroa, Herbert Grönemeyria ja Lauri Markkasta. Markku Into (20.10.1945-7.1.2018) on palkittu elämäntyöstään Eino Leinon palkinnolla ja Suomen Kirjailijaliiton tunnustuspalkinnolla.

Markku Innon kolmastoista runokokoelma jakaantuu neljään osaan: Untsun autotalli, Ei hetken rauhaa, Sirius ja Kummalta puolelta muna paistetaan. Sirius, kirkas tähti, kuumentaa Innon otsaa; hikikarpalot pulppuavat kuin öisin eloon heräävät öljypurnukat Untsun autotallissa; kiivas runoilija ei saa hetken rauhaa ennen kuin unen hahtuva putoaa sepalukselle; loppujen lopuksi karttojen rajat piirretään mielikuvituksen rajattomuudessa, kun käsi ei vapise, kun sydän ei pamahda, juuri nyt ja tässä; jää vain väittämä ja vieno kysymys: Kummalta puolelta muna paistetaan. Markku Into (s. 1945) on suomalaisen runouden legenda ja 1960-luvun lopun underground-liikkeen keskeisiä hahmoja. Hänelle on myönnetty mm. Eino Leino -palkinto. Into on monipuolinen sanataituri, runoilija, prosaisti, näytelmäkirjailija sekä taitava lavaesiintyjä.

Markku Innon 14. runokokoelma kulkee tekijälle rakkaan bluespoljennon tahtiin. Mutta teksti irtiottaa myös riehakkaampia muotoja. Into ei sammaloidu. Sana jytää, sana elää, legendaarinen runoilija Into elämöi ja ilakoi voimainsa tunnossa." Blues One on syvää alapäätä, kepeää sooloa sekä spägää murjotulle sielulle."- Kuhnafar-I"Vanhus ja eri. Into repii räppäriltä pään irti, vetää pataan. Me tarvitsemme väkivaltaisempia poliiseja. Alussa oli into. Välissä blues. Välillä tuet. Lopussa kiitos. Seisoo."- Paleface

On, mikä on. Joulukaktus ja syreeninippu violetilla liinalla, on ounastus halkeamisesta, on kaipuu, on kuolema, kaikki on, mikä on, kaiken riisuminen viitteistä ja vaatteista, turhasta, on luotava tyhjä tyhjästä, ihka ihkasta, on halkeava silmämuna, siunaustilaisuus, hiekkatiellä raahustava ilmaisjakelija on surullinen, viive, on uuden lauseen odotus, on Portlandin ja Raision sammuva yhteys, unohdettu kehruu, on, mitä on. Karvalankamatto. On on Markku Innon 13. runokokoelma.

Markku Innon astraaliyhteiskunnallisessa romaanissa eläkeläiskaverukset ekonomi Sahanpuru ja lakimies Rautaruukki, sekä harmaatukkainen rikospoliisi Bill Stonesoft pohtivat mennyttä ja kohtaavat nykyisyyden Turun hämärissä baareissa, kebeb-ravintoloissa ja puistoissa.

Kiivaat tyvenet sisältää Markku Innon parhaita runoja viideltä vuosikymmeneltä sekä runoja, jotka on kirjoitettu ennen esikoiskokoelma Tuonela rockia. Viimeinen runo on tätä kirjaa varten kirjoitettu pitkä bluesruno Minä menen nyt. Esipuheen on kirjoittanut runoilija J. K. Ihalainen.

bluesin savun ja hulluudenrajussa yhdynnässä minä tulenjohtopäätöksiinpäästä minut lihastamuistan kuunpistotisoisän illantäyden lämmönmaitoreissun halki metsäntuskin käsitäntilaan kornin klo 5 aamullaja hymyilen