Markku Poutanen

Tiesitkö, näin laitettiin Suomi sisulla nousuun Kirja suurille ikäluokille ja heidän jälkipolville Tukeva paketti suurien ikäpolvien elämästä

Muistelen lapsuuttani tarinoin ja kuvin joka ajoittain oli hyvinkin värikästä menoa Vallilan Kuntsilla. Elämä oli harmaata ja taloudellisesti hyvinkin tiukkaa. Elettiin aikoja kun ei ollut mitään. Elettiin sotien jälkeistä aikaa, - kädestä suuhun oravanpyörässä. Sota oli loppunut viisi vuotta ennen syntymääni. Vallilan kunnallisissa työläis asunnoissa elämä oli kokemuksia täynnä. Radiosta isä kuunteli urheilua ja uutisia. Meille riitti veljeni Martin kanssa Markus-setä. Asuimme isossa sosiaalisessa yhteisössä, jossa pidämme toisistamme huolta. Näillä elämän arvoilla kuljettiin, - ketään ei jätetä. Omaan napaan katsomalla ei olisi pärjännyt, - omahyväisyyttä ja erilaisuutta vieroksuttiin. Pihalta parhaat tarinat ja muistot ammennettiin, näihin kohta sukellamme. Mummoni oli lähettänyt nuorimman tyttärensä Leilan Vallilasta, Helsingin pommitusten aikoihin sotalapsena Ruotsiin. Kaksi poikaansa hän jätti Kuntsille. Pojat toivat yksinhuoltajaperheeseen rahaa. Isäni Pentti ja hänen veljensä Erkki jäivät Kuntsille. Perhe oli menettänyt isänsä sodan aikana sotilassairaalassa. Tarinat ajoittuvat vuodesta 1950 - vuoteen 1956. Näihin tarinoihin sisältyy minun perheyhteisön elämää ja omia muistojani. Tiiviissä yhteisössä pidettiin kaikista huolta. Paljon oli sotainvalideja. Viinaan näitä sodan jättämiä traumoja hukutettiin, pihalla savusilakoita syöden.

Suuret ikäluokat muuttivat uusille liitos alueille, näitä syntyi laajalti Helsingin alueella 50 -60 luvulla. Olin tässä muutoksessa mukana kun muutimme Pohjois-Haagaan toisessa rakennusvaiheessa 1956. Aiempaan asuinympäristöön Vallilan puutaloihin verrattuna muutos oli häkellyttävä. Olimme asuneet ahtaasti, kuusi henkeä yhdessä hella huoneistossa. Tuntui kuin olisi "amerikkaan" muuttanut - "sisä-wc ja amme kylpyhuoneessa, lämmin vesi". Keittiössä kiilteli uusi sähköliesi ja jääkaappi jonka sisällä oli valo. Siinä riitti ihmettelemistä. Vanhemmat tutustuivat uusiin työoloihin ja minä ja veljeni odottelemme piha kavereiden muuttoa. Tolarin kansakoulun valmistumista seurattiin 1956. Ohjaajantie 5-7 piha oli autio ja rakennusjätteitä täynnä. Isän aloittaessa talonmiehen tehtävät kesäkuun alussa hän kierteli tutkien tulevaa reviiriään. Taloyhtiömme asukkaat pääsivät muuttamaan elokuun puolessavälissä sataan huoneistoon. Sen jälkeen vilskettä pihallamme riitti. Piha oli kun lastentarha mistä äidit parvekkeelta lapsiaan huutelivat SYÖMÄÄN! Vanhemmat varasivat pesutupa- ja saunavuoroja. Asukkaat tutustuivat polttouuniin käyttöön ja piipusta tuprusi useita viikkoja tumma sakea savu kun muuttolaatikoita hävitettiin. Balladi Pohjois-Haagasta käydään Haaga historiaa hyvinkin kattavasti. Seurataan miten Haagan ampumarata muuttui hiihtomajan käyttöön. Miten urheiluseurat aloittivat 1920 luvulta toimintansa aina FC Pohun tämänpäiväiseen menestykseen. Elokuvateattereiden Haagan historian kehityskulku käydään lävitse 1924 lähtien Bio CIT-CAT elokuvateatterista Kino Haagaan ja Kino Aritaan. Ostoskeskuksen ensimmäinen vaihe valmistui 1958 minne piti tulla piirustuksien mukaan elokuva teatteri RIO KINO. Rakennustyömaalla seilattiin omatekoisilla lautoilla. Ostoskeskuksen takana oli lähes puoli metriä vettä. Rakennuksia nousi sinne ja tänne. Näistä kerättiin paukkulankoja ritsoihimme. Taskut täynnä aarteita tulimme kotiin. Elämä oli huoletonta kun kaveriporukassa kuljimme. Yksilöt eivät erottuneet vaan olimme samaa massaa pukeutumista myöten. Hyvin pärjäsimme eri luokkayhteiskunnan lähtökohdista huolimatta. Alueen väestörakenne oli suurimmalta osaltaan työväenluokkaa. Uskallettiin katsoa valoisasti tulevaisuuteen. Pohjois-Haagan ympäristössä omistusasuntoja hankittiin ja Arava-osakkeita ostettiin. Alueesta tuli sporttinen. Oli helppo sulautua kun ei ollut aiempaa "me olemme aina täällä näin tehneet" ajattelijoita. Balladi Pohjois-Haagasta tarinat on kirjoitettu rakkaudella ja syvillä tunteilla entisestä asuinympäristöstä. Toivotan lukijoille nautinnollisia lukuhetkiä tarinoiden parissa. Tarinoita ei vaan lueta niistä keskustellaan. Kirja on Etelä- ja Pohjois-Haagan historiaa, nostalgiaa ja tarinoilla maustettu teos.

Satelliittipaikannus kertoo kattavasti paikannuslaitteiden toiminnasta, järjestelmistä, koordinaateista ja laskennasta. GPS on jo lähes jokaisessa älypuhelimessa, mutta miten satelliittipaikannus toimii ja miten uusia paikannusjärjestelmiä käytetään? Tarkka ja luotettava paikkatieto on yhä keskeisemmässä asemassa niin maankäytön suunnittelussa, itseohjautuvassa liikenteessä kuin mannerlaattojen liikkeiden seurannassakin. Yliopistotason oppikirja, josta riittää luettavaa myös kaikille muille paikannuksesta ja paikannusjärjestelmistä kiinnostuneille ja työssään käyttäville. Professori Markku Poutanen on työskennellyt GPS-paikannuksen parissa 1980-luvun lopulta lähtien ja opettaa aihetta yliopistossa. Hän on ollut määrittelemässä ja luomassa nykyisiä Suomessa käytettäviä koordinaattijärjestelmiä ja on Euroopan koordinaattijärjestelmiä käsittelevän EUREF-komission puheenjohtaja.