Markku Salomaa

Dosentti Markku Salomaa: Työmarkkinoiden Tivoli Finlandia Syksyllä 2023 ilmestyvä Lector Kustannus Oy:n uusin kirja kuvaa ja selittää, miten työn muutos murtaa luutuneita työmarkkinoita, kun ammattiliitot eivät pysty vastaamaan tuotantotavan haasteisiin. Suomen työmarkkinat ovat jäykät, kun taas Viron työmarkkinat dynaamiset. Työ toimii parhaimmillaan yksilön itseluomisen välineenä, mutta työmarkkinoiden vanhan mallin anarkia kahlitsee uutta toimintatodellisuutta, kun avoimen sektorin laajentuminen supistaa suljetun sektorin normiston sovellutusalaa työmarkkinoilla. Uusi tuotantotapa edellyttää joustavia tuotantosuhteita, joita yhtäältä digitaalinen alustatalous nyt luo ja joissa on syntymässä uusia yhteisöllisiä työnteon malleja. Ilmiö on leviämässä palveluista ja kaupasta myös perinteisille tuotannollisille aloille, joiden tuotantotapaa ja tuotantosuhteita se murtaa. Ammattijärjestöille muutos näyttää olevan ylitsekäymätön ja siksi SAK:n ja STTK:n jäsenmäärät laskevat. Vain AKAVA kasvaa, kun älyammatit lisääntyvät. Työmarkkinat ovat anarkisessa tilassa, missä kaaos murtaa ammattijakoa, työnkuvia ja työelämän menettelytapoja niin, että työmarkkinoiden korporatiiviset rakenteet murtuvat, kun niiden funktio katoaa. PT, PTT, ETLA ja Työterveyslaitos tutkivat paikallista sopimista 22 yrityksessä, mutta yleissitovien työehtosopimusten puitteissa, joka voikin olla samalla ongelmien kuten jäykkyyden, pysähtyneisyyden ja taantumisen syy. Minimipalkkalaki poistaisi ongelmat ja loisi yhtenäisen ja joustavan pohjan uudelle tuotantotavalle. Uusi tuotantotapa putoaa samalla ammattiliittojen organisaatio- ja intressipiirien väliin eikä Sanna Marinin punaviherviisikko ole saanut muutokseen otetta. Palkansaajien tutkimuslaitos ja Elinkeinoelämän tutkimuslaitos katsovat ilmiötä taustaorganisaatioittensa intressipiirin kautta eri näkökulmista. Valtion lainsäädäntötoimin vakiinnutettu työmarkkinamalli ja sen perustana oleva yleissitovuus ei huomioi nykypäivän epätyypillisiä työsuhteita eikä säätele tai ohjaa laajenevavan prekariaatin työehtoja, saati työnteon ongelmia kuten hoitoalan lakot 2022 osoittivat. Lakot ja erityisesti laittomat lakot ovat suomalainen ongelma. Työmarkkinoiden murrosta leimaa itseoppiva, verkostoitunut ja vuorovaikutteinen malli, ei-hierarkiset, dynaamiset työsuhteet sekä työn käsitteellinen ja sitoutumista edellyttävä sisältö. Tuotantosuhteet muuttuvat kevytyrittäjyydellä, osakkuuksilla, osa-aikaisuuksilla, määräaikaisuuksilla jne. Konstruktivistinen kehitys luo itse itselleen malleja, joiden ei tarvitse vakiintua järjestelmiksi, koska konstruktivistinen prosessi on itse itseään ohjaava ja korjaava. Tuotannollis-taloudellisena mallina se muuttaa muotoaan ja sisältöään koko ajan toimintaympäristön ja olosuhteiden muuttuessa. Sovellutuksia luodaan jo perinteiseen teollisuuteenkin. Tuottavuuden merkityksen hyväksyminen palkkaperusteena yleistyy. Suuri siirtymä jälkiteollisessa yhteiskunnassa tapahtuu, kun työmarkkinoiden murros sopeuttaa työsuhteet vastaamaan tuotantotapaa. Uusi työmarkkinamalli antaisi nykyistä paremmat edellytykset onnistua vuoden EU:n elvytys- ja kehitysohjelman hyödyntämisessä. Uusi malli antaisi mahdollisuudet onnistua varsinaista rahoitushyötyä (EU:n 3 Mrd €) enemmän ottamaan hyötyä yhteiskunnallisesti NextGeneration EU-ohjelmasta tutkimukseen, innovointiin ja digitalisaatioon. Kirja jatkaa siitä, mihin Jeremy Rifkin päätyi kirjassaan The End of Work. Technology, Jobs and Your Future. The Decline on the Global Labor Force and the Dawn of the Post-Market Era. Putnam Publishing Group, New York City 1995.

Kansainväliseen TV-jakeluun toimitetut ukrainalaisten kännykkävideot ovat olleet uusi piirre verrattuna Venäjän samalla sodankäyntitavalla käymiin sotiin Afganistanissa, Tšetšeniassa ja Syyriassa. Sama tuhoisa ja raaka taistelutapa oli taktiikkana jo Berliinin valtauksessa 1945. Vallatun alueen siviiliväestön ”suodattaminen” on standarditoimenpide. TV-kuvat siviilien kärsimyksistä käänsivät tavallisten suomalaisten kannan liittoutumiseen vain 10 viikossa. NATO:n jäsenyyden tarpeesta asiantuntijat - Salomaa yhtenä ensimmäisistä - puhuivat jo 30 vuotta sitten, kun venäläisen taktiikka, operaatio-oppi ja strategia tunnettiin. Suomettuminen oli silloin niin syvää ja laajaa, että NATO-keskustelijat demonisoitiin ”natottajiksi”, ”Nato-kiimaisiksi” ja jopa ”Naton henkilöjäseniksi”. Mutta kun ¾ suomalaisista kääntyi nopeasti kannattamaan mahdollisimman pikaista liittymistä NATO:n jäseneksi, Suomen naisvaltainen kansanrintamahallitus teki ällistyttävän käännöksen kantapäillä. Hakemus NATO:n jäseneksi tehtiin yhden viikonvaihteen kuluessa. Kun oltiin luultu, että Suomella on avoin ”NATO-optio” eli pääsy normaalin jäsenyysprosessin ohi kuvitellun takaoven kautta suoraan puolustusliittoon vain omalla ilmoituksella, niin takinkäännössä on se huono puoli, että napit jäävät väärälle puolelle. NATO-SUOMI vaatikin välipuheita, suostuttelua, vakuuttelua. Jännitystä ja vaarallisia tilanteitakin syntyi.

Euroopan sotahistorian dosentti Markku Salomaa sai idean tähän kirjaan syyskuussa 2012 ollessaan arkistotutkimuksia tekemässä Moskovassa ja sattui Kremlin kupeessa olevalle Maneesin torille, missä myytiin maailman kosmopoliitteja kuvaavia Matrjoška -nukkeja. Niistä yksi oli erityisen tutun näköinen. Siinä luki ”Hallonen”. Kirjan nimi ”Tarza” tulee Tarjan englanninkielisestä äänneasusta, jolla häntä on ulkomailla kutsuttu. Ulkoministeri ja tasavallan presidentti Tarja Halosen visiossa ja missiossa sotien aikakausi oli peruuttamattomasti ohi. Hän kävi taisteluun rauhan puolesta ja riisui yli puolet Mauno Koiviston puolustusvoimien vahvuudesta. NATO:sta ei pitänyt edes keskustella, vaikka Martti Ahtisaari avasi keskustelun. Halosen ylipäällikkyyden vuodet 2000-2012 olivat epävakaat ja suorastaan vaaran vuodet. Kriittisin oli vuosi 2003. Maassa oli vuoden sisällä kolme pääministeriä. Venäjä oli juuttunut toiseen Tšetšenian sotaan ja tšetšenialaiset terroristit iskivät Moskovaan. ABM-ohjustorjuntasopimus ja Start II -aserajoitussopimus raukesivat. Yhdysvallat, Britannia ja Australia kävivät salamasodan Irakissa. Eduskunta vaati selvitystä, oliko Venäjä vaatinut sotilaallista yhteistoimintaa Suomelta. Viro, Latvia ja Liettua hakivat NATO:n jäsenyyttä. Valtiojohtoa vakoiltiin. Epätietoisuus, epävarmuus, epävakaus levisi. Ilma oli sakeana spekulaatioita ja skenaarioita. Halosen poliittisen kummisedän Kalevi Sorsan kuolema 2004 pelasti paljon. Vuoden 2012 YK-äänestys turvaneuvostopaikasta pudotti Halosen visiot ja missiot paikalleen. Yritys istua aidalla idän ja lännen välissä ei onnistunut.------------Markku Salomaa (65) on tietokirjailija ja tutkija, jolla on tieteellisiä julkaisuja yhteensä 225. Hän on julkaissut 9 kirjaa, 40 artikkelia tieteellisissä julkaisuissa, 8 tieteellistä artikkelia kokoomateoksissa, 3 opinnäytetutkimusta, 8 oppikirjaa ja 157 artikkelia tiedettä popularisoivissa aikakausjulkaisuissa. Hän on julkaissut lisäksi suuren määrän sanomalehtiartikkeleita. Salomaa toimii Euroopan sotahistorian dosenttina. Hän on väitellyt valtiotieteen tohtoriksi Helsingin yliopistossa 1992. Hän on suorittanut myös hallintotieteen lisensiaatin tutkinnon 1981 ja yhteiskuntatieteen maisterin tutkinnon 1976. Salomaa on toiminut tutkijana myös Saksassa, Italiassa, Britanniassa, Yhdysvalloissa, Venäjällä ja Thaimaassa.

Nykypäivän kriisit ja konfliktit ovat osoitus siitä, miten uusi maailmanjärjestys syrjäyttää vanhaa maailmanjärjestystä. Sodat aloitetaan ilman sodanjulistusta ja ne lopetetaan ilman rauhansopimusta. Vuosikymmeniin ei ole ollut valtioiden välisiä sotia. Kehitystä ei näytä hallitsevan kukaan tai mikään, koska uskomuksia, elintapoja, kulttuureja tai etnisiä riitoja ei voi sovitella. Sivilisaatioiden uskonnolliseen perustaan kuuluu pyrkimys globaaliin hegemoniaan. Se selittää myös ääri-islamilaista terrorismia. Sivilisaatioiden riitautuminen on murtamassa perinteistä kansainvälistä järjestystä, kun sopimuksia rikotaan ja kansainväliset organisaatiot ovat neuvottomia. Sivilisaatiot näyttävät itse hajottavan maailmaa. Sitä ohjaa vaistonvarainen ”Kaikkien Sotien Äiti”.------------Markku Salomaa (65) on tietokirjailija ja tutkija, jolla on tieteellisiä julkaisuja yhteensä 225. Hän on julkaissut 9 kirjaa, 40 artikkelia tieteellisissä julkaisuissa, 8 tieteellistä artikkelia kokoomateoksissa, 3 opinnäytetutkimusta, 8 oppikirjaa ja 157 artikkelia tiedettä popularisoivissa aikakausjulkaisuissa. Hän on julkaissut lisäksi suuren määrän sanomalehtiartikkeleita. Salomaa toimii Euroopan sotahistorian dosenttina. Hän on väitellyt valtiotieteen tohtoriksi Helsingin yliopistossa 1992. Hän on suorittanut myös hallintotieteen lisensiaatin tutkinnon 1981 ja yhteiskuntatieteen maisterin tutkinnon 1976. Salomaa on toiminut tutkijana myös Saksassa, Italiassa, Britanniassa, Yhdysvalloissa, Venäjällä ja Thaimaassa.

Vapauden kaiho, Lännen lokari ja Tiskarin polkka ovat meille suomalaisille tuttuja kupletteja, joiden lyriikkaa on hilpeä kuunnella, vaikka esitystapa on ”karsimaton”. Kuunnellessa ei voi olla varma, onko laulaja ihan vakavissaan. Hiski pelleili ja ilveili aina esiintyessään. Esityksen piti olla Show. Hiskias ”Hiski” Salomaan (1891-1957) oma elämä oli kaukana showsta. Hiski Salomaa on säilynyt kaukaisena ja vähän salaperäisenä taiteilijana, johon on yhdistetty monenlaista legendaa, joista vain osa on totta. Jos Hiski olisi nähnyt, mitä kaikkea hänestä on sanottu, olisi hänellä varmasti ollut hauskaa. Hiski äänitti 18 kappaletta vuosina 1925-1931 New Yorkissa, mutta hän esitti ainakin 44 kappaletta. On sanoituksia ilman nuotteja ja nuotteja ilman sanoituksia. Hän oli itseoppinut nuottien kirjoittaja ja soittaja. Hiskin ääni kuulostaa äänitystekniikan takia levyillä tenorilta, mutta se oli oikeasti baritoni. Hiskiä pidetään amerikansuomalaisuuden ilmentymänä, karsimattomana ikihonkana. Mielikuva syntyi sotien aikana, kun rintamaradioissa soitettiin hänen kappaleitaan. Ei tiedetty, että hän oli istunut vankilassa aseistakieltäytymisestä. Häntä pidetään myös työväenhenkisenä. Maksimoidakseen yleisönsä Hiski lauloi ammateista, joita ei harjoittanut, ja paikoista, joissa ei koskaan käynyt. Hän oli räätäli ja pikkuporvari, joka kannatti republikaaneja syistä, jotka kirja paljastaa. Mutta Hiski esiintyi kaikille yleisöille aina vasemmistoradikaaleista vapaamuurareihin, kunhan maksoivat. Taiteilijanuran taustalla Hiskin ja hänen vaimonsa Ainin toimeentulo perustui kaikkina aikoina räätälintöihin. Ruoka ei tullut laulamalla suuhun. Ammatin molemmat olivat perineet kotoaan. Hiski ja Aini lähtivät Amerikkaan köyhyyttä pakoon ja rikkautta etsimään kuten niin monet muutkin. He kokeilivat myös muita ammatteja kuten hotelli-ravintolan pitoa, kanalanhoitoa ja telakkatyötä. Lopulta Hiski ja Aini palasivat Suomeen yhtä köyhinä kuin olivat lähtiessään, kuten niin monet muutkin. Molemmat palasivat Suomeen tuhkauurnassa. Vasemmistolaiset kulttuuriradikaalit löysivät Hiski Salomaan uudestaan 1960-luvulla, jolloin Vapauden kaiho omittiin työväenvapun ikoniseksi. Tämä kirja kunnioittaa Hiskin elämäntyötä ja julkaisee Hiskin levyttämien kappaleiden sanat, joita äänitteistä voi olla vaikea hahmottaa.-----------------------------------Markku Salomaa (65) on tietokirjailija ja tutkija, jolla on tieteellisiä julkaisuja yhteensä 225. Hän on julkaissut 9 kirjaa, 40 artikkelia tieteellisissä julkaisuissa, 8 tieteellistä artikkelia kokoomateoksissa, 3 opinnäytetutkimusta, 8 oppikirjaa ja 157 artikkelia tiedettä popularisoivissa aikakausjulkaisuissa. Hän on julkaissut lisäksi suuren määrän sanomalehtiartikkeleita. Salomaa toimii Euroopan sotahistorian dosenttina. Hän on väitellyt valtiotieteen tohtoriksi Helsingin yliopistossa 1992. Hän on suorittanut myös hallintotieteen lisensiaatin tutkinnon 1981 ja yhteiskuntatieteen maisterin tutkinnon 1976. Salomaa on toiminut tutkijana myös Saksassa, Italiassa, Britanniassa, Yhdysvalloissa, Venäjällä ja Thaimaassa. Hiski Salomaan elämää hän on tutkinut vuodesta 1979 ja on käynyt kaikissa Hiskin asuinpaikoissa ja häntä koskevissa arkistoissa.