Pystyynhakatut kuolleet hotellit näyttää "Suomen Rivieran" - kaupungin jossa aurinko paistaa aina ja joka komeilee myös maan rikostilastojen kärjessä - historian, luonnon, sattuman, talouden ja elämän pakkovoimien alaisena: yhtä aikaa myötäeläen ja vihaten, kapinoiden ja kapinaansakin pilkaten. "Uloimmalle reunalle / ajettujen ihmisten puolta / ei pidä kukaan. / Marx / rukoilen sinua, / saavu, / pelasta meidät."
