Marko Kasto

Kauniisti koristemaalatut kapioarkut olivat 1800-luvun alussa muodissa Keskisen Kemijoen (Peräpohjolan) alueella. Kapioarkut olivat huonekaluja, jotka tytöt tai nuoret naiset saivat ennen avioitumistaan, ja joihin he keräsivät itselleen kapioiksi vaatteita ja muita tekstiilejä tulevaisuutta varten. Kapioarkku oli naisen oma arvoesine, joka myös periytyi äidiltä tyttärelle. Kapioarkkuja on aikaisemmin tutkittu Pohjois-Pohjanmaalta ja Tornionlaaksosta. Peräpohjolan alueen kapioarkkuilmiötä tutkittiin Lapin maakuntamuseossa kokoelmatietojen täydentämiseksi, mutta myös erikoisnäyttelyä ja julkaisua varten. Julkaisu kertoo sekä arkkujen valmistajista, taustalla olevista vaikutteista että koristemaalaukseen liittyvistä yksityiskohdista. Rovaniemeltä, Tervolasta ja Kemijärveltä tunnetaan vuosilta 1814-1835 kolmisenkymmentä koristemaalattua arkkua. Tässä julkaisussa esitellään niistä suurin osa. Julkaisu sisältää tietoja myös kapioarkuista, jotka eivät ole mukana "Kapion arvoinen arkku" erikoisnäyttelyssä. 'Erikoisnäyttely esillä 14.5.2023 saakka Lapin maakuntamuseon vaihtuvien näyttelyiden tilassa.

Huonekalukonservaattori, lehtori Marko Kaston tutkimuksen kohteena ovat olleet Pohjanmaan kaupungeissa - Kristiinankaupungissa, Kaskisissa, Vaasassa, Uudessakaarlepyyssä, Pietarsaaressa ja Kokkolassa - sekä maaseudulla 1700 ja 1800 -luvuilla toimineet käsityöläismaalarit. Nämä ammattikuntalaitoksen oppipoika-mestari -järjestelmän kouluttamat ammattilaiset ovat suoriutuneet mitä moninaisimmista maalaustehtävistä. Heidän kättensä jälki näkyy huonekalujen, ajokalujen ja pienesineiden taidokkaassa koristelussa. Huoneiden sisutukset ja kirkotkin saivat koristelunsa. Samalta maalarilta onnistui niin seinien, kattoholvien, penkkien, saarnatuolien, lehtereiden kuin alttaritaulujenkin maalaaminen.