Marko Paavilainen

Kansallis-Osake-Pankin pääjohtaja Matti Virkkunen (1908-1980) sai julkisuudessa useita kutsumanimiä. Monet olettivat, että hänen yhteiskunnallinen rahaan perustuva valtansa ulottui sotien jälkeisessä Suomessa kaikkialle: talouselämästä säätiöihin ja politiikasta tiedemaailmaan. Arvostelijoilleen hän edusti savuverhon takaa toimivaa kaikkivoipaista kulissimiestä. Virkkusen värikäs työura alkoi diplomaattina Lontoossa, jossa hän järjesteli aseistusta talvisotaa käyvälle Suomelle. Sotien jälkeen Virkkunen avasi kauppasuhteita länteen. Ulkoministeriöstä hän siirtyi KOP:hen, jonka pääjohtajaksi hänet valittiin vain 39-vuotiaana. Pankkiuran rinnalla Virkkunen vaikutti kommunismin vastaisissa organisaatioissa puolustaen määrätietoisesti demokratiaa ja vapaata markkinataloutta. Vasemmistossa hänet nähtiin sysimustana äärioikeistolaisena änkyränä, edistyksen jarrumiehenä. Dosentti Marko Paavilaisen teos Suomalaisen elämänmuodon puolustaja tarkastelee Virkkusen yhteiskunnallista ajattelua ja toimintaa, joka huipentui Urho Kekkosen haastamiseen presidentinvaaleissa 1968. Virkkusen mielestä maa tarvitsi hänenlaisensa presidentin, joka puolustaisi suomalaista elämänmuotoa keskellä vaarallista yhteiskunnallista murrosta.

Kata Jouhki (1921-2008) eli monin tavoin erilaisen elämän kuin aikakautensa naiset. Hän opiskeli metsänhoitajaksi ensimmäisten naisten joukossa. Miehensä Leo Jouhkin kanssa hän rakensi sotien jälkeen isänsä Timo Brofeldtin metsätoimistosta kukoistavan perheyrityksen, kauppahuone Thomeston. Samalla hän vaikutti ensimmäisenä naisena Huhtamäen ja Rauma-Repolan hallintoneuvostoissa. Miehisessä liikemaailmassa uransa tehnyt Kata vaikutti vahvasti naisjärjestöissä niin kotimaassa kuin kansainvälisestikin. Partiotyttö lähti lääkintälotaksi ja koki sodan miesten rinnalla. Sotien jälkeen Kata kohosi Suomen partiotyttöjen ylijohtajaksi ja valittiin ensimmäiseksi yhdistyneen partioliikkeen puheenjohtajaksi. Hän toimi aktiivisesti myös naisjärjestö Zonta Internationalissa ja oli mukana viemässä zonta-liikettä uudelleen itsenäistyneeseen Viroon. Kata-elämäkerta avaa kiehtovan kehityskertomuksen ehdottomuuteen taipuvaisen, epävarman nuoren tytön kasvusta vahvaksi kansainväliseksi vaikuttajaksi. Vuosikymmenten saatossa nuoruuden suomalaisuuspaatosvaihtuu pyrkimykseksi parantaa globaalisti tyttöjen ja naisten yhteiskunnallista asemaa. Ansioistaan liike-elämässä ja järjestötoiminnassa Kata sai Suomen ensimmäisenä naisena metsäneuvoksen arvon 1982.

Kansalaissodan ensipäivinä 1.2.1918 punaiset murhasivat Vihdissä seitsemäntoista valkoista. Tienposkeen ammuttujen joukossa oli kolme kuuluisaa veljestä: arkkitehdit Valter ja Ivar sekä metsänhoitaja William Thomé. Jokaisen ura oli vahvassa nousussa: arkkitehtiveljekset olivat voittaneet Stockmannin tavaratalosta järjestetyn kilpailun ja Williamista povattiin metsähallituksen uutta johtajaa. Murhatut veljet kertoo väkevästi Thomén veljesten lyhyeksi jääneestä elämästä, varttumisesta Alajärvellä kruununtorpassa sekä noususta arkkitehtuurin ja talouselämän nimimiesten piireihin. Heti Williamin avioon vihkimisen jälkeen miehet työtovereineen pakenivat punaisesta Helsingistä, mutta uskalias matka kohti valkoista Suomea päättyi jo Vihdissä teloittajien kiväärinpiippujen eteen. Historiantutkija Marko Paavilainen piirtää Vihdin veritöiden kautta hätkähdyttävän kuvan punaisesta terrorista läntisellä Uudellamaalla ja sitä seuranneesta valkoisesta kostosta. Murhatut veljet kuvaa kansalaissotaan osallistuneiden kovia kohtaloita, oikeuden ja inhimillisyyden puolustajia sekä syyttöminä teloitettuja. Teos paljastaa myös yhden Suomen rikoshistorian pahamaineisimman murhajoukon. Murhatuissa veljissä on mustavalkokuvitus.

Lastensuojelun Keskusliiton 75-vuotishistoria piirtää värikkään kokonaiskuvan Suomen lastensuojelun kentästä. Teos paljastaa lastensuojelutyöstä yllättäviä kytkentöjä poliittisiin suhdanteisiin ja maailmanpolitiikkaan. Lasten suojeleminen on nostattanut myös toisinaan suuria intohimoja ja vaatinut Lastensuojelun Keskusliitolta sopeutumista alati muuttuviin olosuhteisiin. Alan keskusjärjestönä se luovinut jäsenyhteisöjensä odotusten ja julkisuuden paineiden ristiaallokossa, mutta viitoittanut myös asiantuntemuksellaan lastensuojelulle uutta suuntaa.

Kun Lauri Juhani Jouhki syntyi helmikuussa 1944, ylpeä isoisä, metsäneuvos Timo Brofeldt, julisti suvun vesan omistamansa rengon Vahteriston myllytilan uudeksi mylläriksi. Pojasta tuli Mylle - ristimänimeä ei kukaan oppinut käyttämään. Myllenä L. J. Jouhki tunnettiin Lauttasaaren poikasakeissa, Kauppakorkeakoulun käytävillä, Standfordin kampuksella, Finnlinesin ja Kaukaan konttoreissa, UPM-Kymmenen kabineteissa - ja jopa Kremlin punaisten muurien sisällä. Myllen toimintatarmoa ja kunnianhimoa ei tyydyttänyt idänkauppaan erikoistuneen perheyrityksen, Thomesto Oy:n, johtaminen. Hän tähysi suomalaisen liike-elämän huipulle ja sinne hän myös näyttävästi pääsi. Vuosituhannen vaihteessa Suomen liike-elämän yhdeksi vaikutusvaltaisimmaksi mieheksi arvioidusta Myllestä leivottiin jo vuorineuvosta, mutta kesäkuussa 2001 hän valtansa huipulla ilmoitti yllättäen eroavansa kuuden pörssiyhtiön kaikista luottamustehtävistä. Miksi näin kävi?

Partioliikkeen tunnukset "ole valmis" ja "aina valmiina" tunnetaan yleisesti. Mutta mitä kätkeytyy sanojen taakse? Miksi partiotoiminta kiellettiin 1911? Miten partioliike torjui vaatimuksen aseiden käytön opettamisesta nuorille? Miksi työväenliike ja äärioikeisto suhtautuivat kielteisesti partioliikkeeseen? Miten 1960-luvun nuorisoradikalismi kuohutti partioliikettä? Dosentti Marko Paavilainen piirtää partion satavuotishistoriassa rohkeasti kriittisen kokonaiskuvan Suomen suurimman varhaisnuorisoliikkeen yhteiskuntasuhteista sekä sen toiminnan kehityslinjoista. Teos tarjoaa aatehistoriallisen aikamatkan nuorison, kasvatuksen ja kansalaisjärjestöjen vaiheista kiinnostuneille.