Martti Lintunen

ESIPUHE Kuvittelin aluksi, että tämä kirjani voisi jakaantua loogisesti järjestettyihin osastoihin. Sellaisia olivat voineet olla vaikkapa: kala, kummalliset vesi- ja muut eläimet, liha, oudot olosuhteet, potenssiruoat jne... Mutta elämä ei etene loogisesti. Se koostuu sarjasta päätöksiä, sattumia, jotka johdattavat odottamattomaan ja aivan toisenlaisiin päätöksiin, yllätyksistä, pettymyksistä, iloista ja suruista, jne... Kuka ne osaisi pistää järjestykseen? Elämänkertoilija voi yrittää sellaista takautuvaa jälkinäköä. Löysin taolaisen selityksen tuhatjalkaisen kyvystä käyttää tuhatta jalkaa yhtä aikaa: Tuhatjalkainen oli ihan onnellinen suurisuisen tapasi sammakon. ”Kuule veikkonen, toki kerrot sen miten ratkaiset askeljärjestyksen?” tämä tiedusteli. Pulmaa pohtimaan tuhatjalkainen istahti huolissaan -eikä enää pysty juoksemaan Alan W. Watts kirjassa Zen Totesin, etten halua liikuntakyvyttömyyttä tämän kirjan sivuilla. Minun kysymättömyyteni, ja poissaoleva sammakkoni, on reissata suuri suu ja silmät avoinna kohti odottamatonta. Niin vapaana ennakkoluuloista kuin se olisi mahdollista, mutta silloin tällöin ennakkoluulot jyräävät alleen odottamattoman. Yritän kenties hiukan laajentaa käsitystä syömisestä ja juomisesta sosiaalisina suhteina, kulttuurisina tapoina ja omana hillittömyytenäni. Samalla kerron nälänhädästä ja lihottavasta ylensyömisestä, puhtaan juomaveden puutteesta ja ilmastonmuutoksen aiheuttamasta paahtavasta kuivuudesta sekä jäävuorten makean veden varastojen sulamisesta, siitä kenties mahdollisesti seuraavista tulvista ja hukkumisista. En minä näitä ruoka- ja juomisreissuja varta vasten tehnyt. Ne syntyivät sivutuotteina Lontoon yliopiston(1969-1970) ja Moskovan yliopistojen lomien yhteydessä (1970-1971), kehitysyhteistyöreissujen ympäri maanosien tapahtuneen kuvaamisen, sisällissotakuvaamisen, Englannin kuninkaallisen perheen virallisena keikkakuvaajana toimimisen ja satunnaisten työstä tyhjiksi muuttuneiden päivien ja iltojen aikana (1988-2020) kunnes koronavirus esti kaiken matkustamisen. Siniveristen vierailujen tarkoituksellisen herkkupöytäilyn tai vauraiden maiden ylenpalttisuuden ja köyhien maiden tai pakolaisleiriläisten ruoka oli hyvin erilaista. Toisten pöydiltä ei tippunut mitään tyhjiin odottaviin käsiin ja vajaasta ravinnosta pullottaviin vatsoihin Välillä oli katsomisen jälkeen juotavakin. Joskus pala meinasi jäädä kurkkuun. Martti Lintunen Arabiassa Helsingissä Omistan tämän kirjan perheelleni, joka ei kestä kokkaamistani. Ei varsinkaan sovellustani MapoTofu aamiaisesta. Siksi tämä kirja ei sisällä ainoatakaan reseptiä. En itsekään noudata niitä. Vaimoni käyttää kahta vanhaa kokkauskirjaa kohdatessaan ongelmia. Muuten ruokakirjoja on kodissamme pari metriä.

1990-luvun alun lama rapautti Martti Lintusen talouden. Lapset olivat varhaisteini-ikäisiä ja Suomesta loppuivat lehtialan työt. Oli mentävä sinne, mistä töitä löytyi. Niitä löytyi väkivaltaisista sisällissodista, alkeellisilta pakolaisleireiltä ja erilaisista kehitysyhteistyöprojekteista. Martti Lintunen ei ollut sotakuvaaja siinä mielessä kuin luoteja väistelevät rintamakuvaajat. Hän kuvasi sotien uhreja, jotta heille saataisiin kerättyä rahallista ja materiaalista tukea. Pitkän matkan ihmettelijä kertoo huumoria kaihtamatta kuinka valokuvaus ja kuvajournalismi ovat kehittyneet ja muuttaneet maailmaa. Samalla kirja porautuu tarkkanäköisesti väestönkasvuun, ilmastonmuutokseen ja muihin ihmiskunnan globaaleihin ajankohtaisiin ongelmiin. MARTTI LINTUNEN (s. 1945) on neljännen polven palkittu valokuvaaja. Lisäksi hän on kirjoittanut satoja lehtijuttuja ja kymmeniä tietokirjoja. Lintunen on työskennellyt muun muassa Englannin kuninkaallisen hovin virallisena valokuvaajana ja eri kehitysyhteistyöjärjestöjen tehtävissä ympäri maapalloa. Vuodesta 1988 Martti Lintunen on ollut omapäinen viestintäalan toimija.

Puolen maailman lapset on palkitun journalistin henkilökohtainen näkemys kehitysmaiden lapsista. Kirja kertoo heidän iloistaan, leikeistään, kouluistaan ja kulttuuristaan. Kirjassa kuvataan myös elämän varjopuolia: katulasten rankkaa elämää, lapsityövoiman murheita sekä sodan ja pakolaisuuden seurauksia. Martti Lintunen on valokuvaaja, toimittaja ja tietokirjailija. Hän on työssään matkustanut kaikilla mantereilla. Tämä kirja on syntynyt Lintusen matkojen seurauksena. ”Kaikkein antoisinta on lasten kuvaaminen. Se on myös erittäin haastavaa. Kaikkien lasten asiat eivät ole hyvin. Maailmassa on köyhyyttä ja pahuutta. Onneksi maailmassa on myös iloa ja rakkautta. Lapsissa on tulevaisuus.”

Jääkarhut ja pingviinit asuvat eri puolilla maapalloa. Jääkarhut elelevät kylmässä pohjoisessa ja pingviinit asuvat maapallon vastakkaisella puolella. Molemmilla on sama huoli. Ilmasto lämpenee ja tekee jääkarhujen ja pingviinien elämän vaikeaksi. Miksi ilmasto lämpenee? Mitä on ilmastonmuutos? Miten se vaikuttaa ihmisten ja eläinten elämään? Kirja vastailee kysymyksiin hauskan tarinan kautta. Samalla se kannustaa torjumaan ilmastonmuutoksen haitallisia vaikutuksia. Martti Lintunen on palkittu valokuvaaja, kirjailija ja toimittaja. Lintunen on matkustanut kuvausmatkoilla ympäri maailmaa. Hänet tunnetaan kehitysyhteistyön, luonnonmullistusten ja inhimillisten katastrofien kuvaajana.

Tämän värityskirjan on Sinua varten kuvittanut Riitta Pesonen, jonka persoonallinen kynänjälki vie elämysmatkalle lintujen kirjavaan maailmaan. Jokainen meistä kokee värit omalla tavallaan. Kun värität tämän kirjan, kenelläkään ei ole toista samanlaista. Eikä kukaan muu näe värittämääsi kirjaa samanlaisena kuin Sinä. Väritä paratiisin linnut kertoo tarinan lentämisen halusta. Jo Ikaros tavoitteli taivaita irtosiipineen. Miksi eivät siis myös pingviinit haluaisi liitää?

(Pikku poron syntymäpäivä)

Tämä kirja kertoo toukokuisesta päivästä, jolloin pikku poro syntyy. Kertomusta täydentävät kuvaukset emosta, vaihtuvista vuodenajoista, pikku poron mietteistä ja poron ihmeellisestä elämästä Suomen luonnossa. Tarina on kuvitettu Martti lintusen värivalokuvin ja sen lopussa on lisätietoa myös aikuisille. Kirjasta on saatavana myös japanin-, kiinan-, venäjän- ja englanninkieliset versiot.

Kirja kertoo sekä ihmisten että eläinten hampaista. Samalla se on opas hampaiden hoitoon ja kertoo myös kuvin mitä hammaslääkäri tekee ja miksi. Parhaimmillaan kirja voi myös hälventää lääkäreihin ja sairaaloihin liittyvää pelkoa.

Iho on ihmisen suurin elin. Kirja kertoo ihosta ja sen tehtävistä sekä ihmisillä että eläimillä. Samalla se on "kurkistus" ihosairauksiin ja niiden hoitoon. Parhaimmillaan kirja voi myös hälventää lääkäreihin ja sairaaloihin liittyvää pelkoa.

Tunnetko jonkun, joka on kuollut itsemurhaan. Jos tunnet, et ole yksin. Suomessa noin tuhat ihmistä vuodessa kuolee itsemurhaan. Jos ajattelet, että jokainen heistä tunsi läheisesti vaikkapa vain 10 ihmistä, niin 10 000 ihmistä on kokenut itsemurhan seuraukset. Se on suuri joukko. Pienen kaupungin verran. Millaisia ovat nuo itsemurhaan kuolleet ihmiset? He ovat äitejä, isiä, veljiä, siskoja, isovanhempia, ystäviä, tuttavia, koulukavereita...

MONIPUOLINEN SUKELLUS VALOKUVAAJAN TYÖHÖN JA SIIHEN, MITEN OLENNAISESTI KUVAN NÄKEMINEN MUUTTUU TIEDON MYÖTÄ Lintunen kirjoittaa ja näyttää kuvia yli 40 vuoden työ- ja teoriakokemuksellaan valokuvauksesta. Hänen suhteensa valokuvaan on hyvin intiimi, liki naiivin ennakkoluulottomasti pohdiskeleva, mutta juuri siten hän kykenee kytkemään yhteen yllättäviä näkökulmia ja yhteyksiä erilaisten viestinnän muotojen ja vastaanottokyvyn välillä. Teos on kaksiosainen. Alun tekstiosaa seuraavat kuvat ja kuvatekstiparit, joihin katsoja pysähtyy kuin vangittuna. Baabelin kuvat sopii oppikirjaksi, mutta sen avulla myös tavallinen kuvien katsoja tai valokuvauksen harrastaja saa enemmän irti kuvauksesta ja kuvien tulkinnasta. Martti Lintunen on neljännen polven valokuvaaja, joka on kuvannut ja kirjoittanut lehdille Suomessa ja ulkomailla. Hän on tehnyt aiemmin neljä omaa valokuvakirjaa ja kuusi lastenkirjaa sekä kuvannut lukuisiin muiden kirjoihin. Lintunen on valittu kahdesti vuoden lehtikuvaajaksi. "Lintusen provokatiivista tekstiä lukee mielellään -- esimerkiksi kertomus Taj Mahalin kuvaamisesta on herkullinen - voiko yhtä maailman tunnetuimmista turistikohteista ’kuvata toisin’?" – Helsingin Sanomat "Poleeminen, itseluottamusta, tietoa, kokemuksia ja monenlaisia heittoja sisältävä asiasta toiseen polveileva teos."-Ulla Etto, Lapin Kansa " Martti Lintusen tuore uusi kirja Baabelin Kuvat, (Like 2007) avaa valokuvauksesta näkymiä, joiden jälkeen katselee kuvia ja kuvaa eri lailla kuin ennen." - Hilkka Kotkamaa, Suomen Merenkulku-Finlands Sjöfart

Eräänä toukokuisena sunnuntaina pikku poro syntyy. Vai tällaiselta se näyttääkin, maailma, ajattelee pikku poro ensi töikseen. Se nousee heti jaloilleen - puolessa tunnissa sen on opittava kävelemään pysyäkseen muun tokan perässä. Emolta pikku poro kuulee ihmeellisiä asioita Lapin luonnosta, ruskan väriloistosta ja talven huikaisevan pehmeistä lumimaisemista. Ja joulupukista, jonka rekeä vetää poro. Ja siinä samassa pikku poro tietää, mikä sen hartain toive on.