Mati Unt

Mati Undi (1. I 1944 - 22. VIII 2005) veerukirjad annavad hiilgava läbilõike läinud sajandivahetusel kultuuriinimesi painanud teemadest, meeleoludest ja ühiskondlikest suundumustest. Unt esineb siin omalaadse kroonikuna, mäluvanamehena, kes elustab meie (lühi)mälust kadunud sündmusi ning aitab vahel väga otseselt aru saada, kuidas me oleme jõudnud siia, kus praegu oleme. Mõnedki tema arutlused mõjuvad praegu üle lugedes omajagu prohvetlikult. Painajalik sundmõte, mis on Undi ühe veerukirja pealkirjast tõstetud kogumiku pealkirjaks, iseloomustab palju lugenud ja erudeeritud kirjaniku kirglikku ning raugematut vajadust kultuuriväljal kaasa rääkida.

Kummallista, että rakkaus voi päättyä niin nopeasti. Miltei puoli vuotta olet vakuuttunut, ettei se päätykään, ei voikaan päättyä... mutta nyt seisot tyhjän astian ääressä. Kuinka itsevarmoja olemmekaan uskoessamme ensimmäisten rakkauksiemme ainutlaatuisuuteen! Luomme illuusioita vasten omaa tahtoamme. Sillä missä ihminen, siellä myös illuusiot... Mutta voiko se kenties olla tarpeellinen kokemus... tämänkaltainen tappio? Tärkeää on vain tunnustaa se itselleen oikeaan aikaan. Oikeaan aikaan! Oliko sinulla sellaista rohkeutta, Aarne? Mati Unt Hyvästi, keltainen kissa on Mati Untin (1944-2005) debyyttiromaani, jonka hän kirjoitti 18-vuotiaana lukiolaisena vuonna 1962 ja joka nosti hänet välittömästi ja pysyvästi modernin virolaisen kirjallisuuden tähtitaivaalle. Mati Unt oli varhaiskypsä, neron auran saanut monilahjakkuus, joka ei kätkenyt kynttiläänsä vakan alle, olipa kyse kirjallisuudesta, teatterista tai muista kulttuurielämän ilmiöistä. Suomessakin hänet on tunnettu vuosikymmeniä niin teatteriohjauksistaan kuin romaaneistaankin, joista maailmanmaineeseen ylsi ”Mustamäen romaani” Sügisball (suom. Syystanssi, 1979).

Mati Undi romaan "Via Regia" on lugu elust ja teatrist. Või on need üks ja seesama? Minajutustaja Heinrich Holla räägib loo oma sõbra Illimar Kooneni saatusest, kes ajas taga Suuri Ideid ning oli veendunud, et "teatrielu on tegelikult reaalne elu" ja "laval ei tehta kunsti, vaid elatakse". Kahe sõbra põimunud elulugude kaudu avaneb lugejale vaade alevis kasvamisest, linna elama asumisest, õpi- ja kohanemisraskustest ning elamise rõõmust ja valust. Kõike seda saatmas Teatri hele täht." Elu võimalikkusest kosmoses" kuulub Mati Undi varase loomingu hulka, ent juba selles teoses võib märgata hiljem autorile nii iseloomulikuks saanud elemente, nagu võõristus ja argimütoloogiad. Teemadeks armastuseotsing, oskamatus elada ning küsimused selle kõige olulisusest universumi skaalal. Uustrüki saatesõna on kirjutanud Tiit Hennoste.

Käännösvalikoima keskittyy Mati Untin varhaisempaan tuotantoon, 1970-luvun kolmeen pienoisromaaniin ja viiteen lyhyeen lapsuusajan muistumaan, teksteihin, jotka vuosikymmenten saatossa eivät ole menettäneet rahtuakaan modernista otteestaan, eksistentiaalisesta ilmaisuvoimastaan, intensiteetistään eikä aitoudestaan. Kirjan lopussa on kirjallisuudentutkija Kalev Keskülan laaja artikkeli Vooremaan eksistentialisti kaupunkilaiskirjailijana, katsaus Mati Untin lähes koko kirjalliseen tuotantoon. Olen aina tottunut ajattelemaan ja puhumaan Mati Untista kuin nerosta, koska virolaisesta kirjallisuudesta löytyy todella vähän yhtä hyviä teoksia kuin Untin teokset ovat, ja jos jonkun on täytettävä kansalliskirjallisuudessa neron osa, niin miksipä ei hänen. Mutta toisaalta myös sen vuoksi, koska hän muistutti kaikin tavoin neroa. Minun mielestäni ”nero” tarkoittaa aina jotain tunteellista, yllätyksellistä, luovalla tavalla epäadekvaattia, ja juuri sellaisena Mati Unt mielellään esiintyi - niin elämässä kuin kirjallisuudessa. [...] 1970-luvulla Mati Untista kehkeytyi elävä terävä-älyisyyden henki virolaiseen kirjallisuuteen. Hänellä oli erityinen kyky siepata ilmasta enteitä ja ideoita, hänen kaiken uuden puoleen kurotteleva sielunsa oli altis kaikkinaisille jännittäville vaikutteille. Merkitykseltään hänen rinnalleen voi asettaa vain suuren rationaalisuuden hengen, Jaan Krossin - mahtavia molemmat.(Kalev Kesküla, kirjassa Undi-jutud - Mälestusi Mati Undist, 2008.)Kirjailijasta Mati Unt (1.1.1944-22.8.2005) oli virolainen kirjailija, esseisti ja teatteriohjaaja. Mati Untin teoksia on suomennettu useita, joista merkittävin on 1979 ilmestynyt Sügisball (suom. Syystanssi).

"Älkää pelätkö, ne tappavat vain niitä joita pitääkin..." Hotellissa tehdään murha. Ainoa, joka asiasta huolestuu, on murhan silminnäkijä. Murha hotellissa on virolaisen Mati Untin kafkamainen kuvaus 1960-luvulta.