Ken hänet tiellään kerran kohtaa,sitä milloinkaan ei voi unohtaa. On hiuksensa puhdasta hopeaaja tahtonsa terästä lujempaa. Vaan silmissä asuu lempeys syväja rinnassa sydän viisas, hyvä. Ei pimeyskään voi sammuttaa,Tätä liekkiä kirkkaasti loistavaa. Sillä läpi tulen ja kuoleman,matka kulkenut on Hopealiljan.