Matti Kuusela

Kirjailija Anni Kytömäen ja toimittaja Matti Kuuselan yhdessä kirjoittama näytelmä kertoo Pentti Linkolasta (1932-2020). Näytelmä osuu myös aikaamme, jossa luontokadosta puhutaan paljon, mutta teot eivät lunasta puheita. Linkola oli luonnonsuojelija ja toisinajattelija, ammattikalastaja ja kirjailija, joka ei pitänyt ihmistä muita lajeja ylempänä. Jo 1950-luvulta lähtien hän nosti yleiseen keskusteluun raadollisen tosiasian - ihmisen itsekkyys johtaa ekosysteemin tuhoon. Hän puhui, vaikka keskustelu luonnonsuojelusta ei tuntunut lainkaan ajankohtaiselta tai tärkeältä. Kun puhe ei mennyt perille, Linkola kärjisti ja provosoi. Vaatimattomassa mökissä Sääksmäellä elänyt Linkola halusi ihmisten tyytyvän vähempään ja madaltavan elintasoaan, antavan luonnolle sille kuuluvan itseisarvon välinearvon sijaan. Luonnonperintösäätiön Linkola perusti, jotta ihmiset voisivat myydä metsiään ikuisesti suojeltaviksi. Säätiön tehtävä on määritelty säännöissä ykskantaan: se on luonnonsuojelualueiden perustaminen ja säilyttäminen. Pentti Linkolasta rakentuu näytelmätekstissä kokonainen, monivivahteinen kuva. Läsnä ovat kovuus ja herkkyys, hauskuus ja viisaus. Lapsuudesta asti valintoja ohjannut ehdoton rakkaus luontoon. Linnut. Elämän tärkeät naiset. Mielenterveyden huojuminen. Ihmisrakkaus yksittäisiä ihmisiä kohtaan ja leimuava viha aineellista elintasoaan palvovaa ihmiskuntaa kohtaan. Kumpikin näytelmän kirjoittajista tunsi Pentti Linkolan henkilökohtaisesti. Se näkyy ja se tuntuu.

Matti Kuusela (s. 1956) on Suomen palkituimpia toimittajia. Yllätyksellisistä sanomalehtijutuistaan tunnettu Kuusela kertoo juttujensa synnystä ja toimittajana kohtaamistaan ihmisistä.

Kun Matti Kuusela ryhtyi ynnäämään vuosiaan Aamulehdessä, hän päätyi lukuihin 13 + 13 + 13. Hän oli ensin lehdessä 13 vuotta urheilutoimittajana, sitten 13 vuotta kulttuuritoimittajana ja lopuksi 13 vuotta omien sanojensa mukaan ”hömppätoimittajana” kirjoittaen kaikenlaisista aiheista. Kuusela pohti, oliko hän sydämestään ollut enemmän urheilu- vai kulttuuritoimittaja.” Moni varmaan arvailee, että vastaukseni on kulttuuritoimittaja. Onhan niin paljon tärkeämpää ja hienompaa kirjoittaa runoilijoista, näyttelijöistä, muusikoista ja kuvataiteilijoista kuin mäkihyppääjistä, keihäänheittäjistä, nyrkkeilijöistä ja lentopalloilijoista. Mutta kun oikein tarkasti ja rehellisesti muistelen ja mietin, oikea vastaus on helppo antaa - olen ollut onnellisempi ja enemmän oma itseni urheilutoimittajana.” Tämän kirjan kolmessa kirjoituksessa Kuusela kertoo suhteestaan urheiluun ja urheilujournalismiin:Näin menetin sylin ja Jumalan ja melkein kuolin, mutta urheilu, nyrkit tai mielikuvitus pelastivat oikealle tielle. Lentopalloilu pakotti pohtimaan, ovatko epäily ja iva sittenkään journalismin tärkeimmät työkalut. Matti Nykäsen ensimmäiset ja viimeiset sanat - mäkilegenda hyppäsi elämääni Oslossa 1983 ja poistui siitä Ristinarkussa 2019.

Valokuvaaja Raine Lehtoranta näki maailman toisin kuin me muut. Siksi hänen ottamansa valokuvat ovat maailman parhaita. Sen ovat onneksi tajunneet myös aikalaiset.

Tontut saavat salaisen tehtävän. Heidän pitää ottaa selvää, kuka on Tampereen kiltein aikuinen. Kohta jo Börje, Niilo, Timo ja Tiina pyörivät Pyynikillä, Hämeenpuistossa ja Keskustorilla etsien epäilyttävän kilttiä aikuista. Kaikki ei kuitenkaan mene suunnitelmien mukaan. Timon alituinen nälkä, Niilon lukemisvaikeudet ja Börjen turkulaiskiemurat panevat porukan fiksuimman tontun eli Tiinan hermot lujille. Lopulta kaikki kuitenkin selviää - vai selviääkö sittenkään?