Matti Vuorikoski

Koskisen saha aloitti toimintansa vuonna 1954 ja toiminta jatkui 1990-luvun puoliväliin. Suvun yrittäjätarina alkoi kuitenkin jo edel-lisellä vuosisadalla, kun Vahokosken tullimylly aloitti toimintansa vuonna 1885. Vajaa pari vuosikymmentä myöhemmin myllyn yh-teyteen rakennettiin saha ja viitisen vuotta myöhemmin sähkö-laitos. Käyttövoima saatiin ohi virtaavasta Vahokoskesta. Nämä laitokset myytiin vuonna 1923 ja seurasi kolmen vuosikymmen vaihe maanviljelijänä. Uusi sahaustoiminta alkoi vuonna 1954 kenttäsirkkelillä. Ensim-mäinen käytettynä hankittu raami aloitti toimintansa vuonna 1957 ja uusi raami vuonna 1960. Kuivaamo ja höyläämö rakennettiin vuonna 1964. Tähän yrittäjyyden elinkaareen liittyy niin nousuja kuin laskujakin ja suuria yhteiskunnallisia muutoksia torppari-Suomesta digiajan alkuun.

Juhtimäki sijaitsee Ikaalisten itäisellä laidalla sijaiten osin Ylöjärven (aiemmin Kurun) puolella. Osa Seitsemisen kansallispuistosta si-jaitsee kylän alueella. Juhtimäkeä onkin aina pidetty syrjäisenä kylänä, suoranaisena erämaana. Juhtimäki kuuluu Kyrösjärven vesistöön ja ennen varsinaista asu-tusta siellä olikin Kyrösjärven rantakylien erämaita. Kustaa Vaasa avasi erämaat 1500-luvun puolivälissä. Rantakylien asukkaat eivät kuitenkaan olleet halukkaita asettumaan ansapolkujensa varteen pysyvästi ja niinpä pysyvä asutus tuli Ruoveden suunnalta. Ensim-mäiset asukkaat olivat Rautalammilta Savosta Ruovedelle muutta-neita. Juhtimäkihän on tyypillinen vaarakylä, jollaisia savolaiset mielellään perustivat. Perustamisensa aikana Juhtimäki kuului Ruoveteen, josta se siirrettiin Kyröön vuonna 1584. Juhtimäen siirtyessä Ruoveden pitäjästä Kyrön pitäjään kylään kuului neljä kantataloa ja talojen lukumäärä pysyi samana seuraa-vat 200 vuotta. Vasta lainsäädännön muutokset, jotka sallivat torppien perustamiseen myös talonpoikaistaloihin, avasivat mah-dollisuudet asutuksen laajentumiselle ja mahdollisuutta todella käytettiin runsain mitoin. Syrjäisestä sijainnistaan huolimatta kylällä on rikas ja mielenkiin-toinen historia. Siellä on ollut paperitehdas, jossa on tehty väärää rahaa, sieltä on kerätty runoja, poltettu tervaa ja hiiltä ja viety lai-van mastopuita maailmalle. Yksi kylän erikoisuuksista on sen kuuluminen kahteen kuntaan, sillä osa kylästä kuuluu Ylöjärven kuntaan. Alkuaan kyse oli Ku-rusta ja sen mukaan puhuttiin Kurun Juhtimäestä. Tähän liittyy myös se seikka, että Kurun kirkolle oli Juhtimäestä huomattavasti lyhyempi ja helpompi matka kuin Ikaalisten kirkolle, joten myös Ikaalisten puolella asuvilla oli oikeus käydä Kurun kirkossa.

Seitsemisen kylät, Juhtimäki, Sisättö ja Vaho, sijaitsevat Ikaalisten itäisellä laidalla sijaiten osin Ylöjärven (ent. Kuru) puolella. Kylien asutushistoriasta on Seitsemisen kylät -sarjassa julkaistu kaksi teosta, jotka käsittelevät kylien yleistä historiaa, tietoa asutuksen synnystä ja talohistoriaa selvittämällä keitä talossa on asunut ja milloin he ovat taloa hallinneet. Tämä teos täydentää sarjan tuomalla mukaan vielä yhden näkö-kulman kylien historiaan, kansanperinteen. Kansanperinteen näkökulmasta Seitsemisen kylät ovat sekä suhteellisen nuoria, että alueellisesti liian pieniä, jotta niissä olisi syntynyt kovinkaan omintakeista kansanperinnettä, joten näkökulmaa on laajennettu. Tarkastelualueena on entisen Suur-Ikaalisten alue, mutta vaikut-teita on myös naapuripitäjistä. Täsmällistä rajaa ei voi vetää, eikä se ole tarpeenkaan. Kirja painottuu Kyrösjärven vesistön ja Näsijärven vesistön väliselle alueelle. Ydinalueeltaan nämä vastaavat Kyrösjärven itäpuolen rantakylien eräkauden nautinta-alueita. Sinänsä kansanperinne on hyvin kansainvälistä. Useimmat an-sanperinteeseen kuuluvat uskomukset ovat maailmanlaajuisia, mutta niitä on sovellettu paikallisiin oloihin. Monen suomalai-senkin kansansadun juuret saattavat olla Egyptissä, Kreikassa tai jopa Intiassa.

Kalkku on Tampereen kaupungin läntisin kaupunginosa. Kalkku, joka aiemmin tunnettiin nimellä Petsanmäki, sijoittuu Myllypuron maisemiin. Petsanmäkeä oli vain länsirannalla, mutta nykyisin Kalkku on laajentunut myös itään Myllypurosta Kalkun- ja Musta-vuoren alueille. Historiallisesti Kalkun alue on kuulunut Pirkkalan pitäjän Harjun jakokunnan Pitkäniemen kylään. Kylässä on ollut sekä Pitkäniemen että Villilän talon maita. Pysyvä asutus Kalkkuun tuli vasta ensim-mäisen torpan myötä 1831. Ensimmäiset asukkaat paikalla olivat jo kivikaudella Suomusjärven kulttuurin varhaisvaiheessa, 8. vuosituhannen lopulla tai seuraavan vuosituhannen alussa. Asuinpaikastaan nykyisen Nokian rajan tuntumassa he saattoivat tähystää Pyhäjärven selälle ja tarkkailla vieressä virtaavaa mahtavaa Myllypuroa, joka vuosituhansien kuluessa on mahtavasta virrasta kutistunut pikku puroksi. Kalkkua ei voi ajatella vain Myllypuron varrella sijaitsevana alueena, vaan sen historiaan kuuluu olennaisesti myös lähiympäristö. Keskeisimpinä vanhat Pitkäniemen ja Villilän kylät, mutta ei pidä unohtaa myöskään Raholaa ja Kaarilaa, jotka ova lähinaapureita ja ovat osaltaan vaikuttaneet alueen kehitykseen vuosisatojen ajan. Siten Kalkun historia on myös sen lähinaapureiden historiaa.

Syksyllä 1944 perustettu Suomi-Neuvostoliitto-Seura (SN-Seura) on ollut moniulotteinen järjestö. Se on nähty osana vasemmistolaisen työväenliikkeen historiaa, kulttuurijärjestönä ja kansalaisjärjestönä. Suomi-Neuvostoliitto-Seura syntyi nopeasti syksyllä 1944, mutta ei suinkaan tyhjästä. SN-Seuran edeltäjänä pidetään Suomen-Neuvostoliiton rauhan ja ystävyyden seuraa. Sen julkinen toiminta jäi varsin lyhyeksi, mutta järjestö näytteli merkittävää osaa vasemmistolaisen työväenliikkeen historiassa ja sen jäsenet osaltaan vaikuttivat SN-Seuran nopeaan syntyyn. Ilmaisu ”ryömäläinen” korvasi ”kommunistin” useaksi vuodeksi vasemmistosuunnan kannattajien yleisenä nimenä. Juoksuhaudoista uussuomettumiseen on kokonaisesitys Suomi-Venäjä-Seuran ja sen edeltäjien toiminnasta Pirkanmaalla niiden syntyhetkestä nykypäivään.