Mauno Koivisto

Soome üks autoriteetsemaid poliitikuid Mauno Koivisto vaatleb oma 2001. aastal ilmunud raamatus "Vene idee" meie naaberriiki läbi soomlase pilgu. See ei ole kõigest "veel üks raamat Venemaast", vaid Soome presidendi eesmärk lahti mõtestada Venemaa ajaloo pöördelisi perioode ja mõttemaailma, mida on mõjutanud õigeusklikkus, slaavlus ja sotsialism. Venelaste mentaliteet on tihedalt seotud ajalooliste sündmustega, mis mõjutavad riigi tulevikuvalikuid. Pärast seda, kui Venemaa 2022. aasta veebruaris Ukrainasse tungis, on see raamat aktuaalsem kui kunagi varem." Mauno Koivisto (1923-2017) astus ametisse Soome Vabariigi presidendina jaanuaris 1982, mõni kuu enne Nõukogude Liidu stagnatsiooni käilakuju Leonid Brezhnevi surma, ja lõpetas oma teise ametiaja märtsis 1994, veidi enne Venemaa vägede täielikku väljaviimist Eestist. Ta juhtis meie põhjanaabrite riiki kahtlemata kõige pöördelisemal ajal pärast teist maailmasõda. Koivisto mõtted kirjutada "Vene idee" kogunesid kahtlemata 1990. aastatel, kui Venemaa oli lühikest aega (1991-1993) demokraatiale lähemal kui kunagi varem, kuid seejärel heitles kauboikapitalismi ning kommunismi ja imperialismi tontidega. Kuni tuli võimule kunagine KGB ladvik, kellel ei õnnestunud kohe - 1991. aasta augustiputshi käigus - võimu haarata. Sealt ka Koivisto raamatu eessõnas esitatud põhiküsimus: kas Venemaa kuulub itta või läände? Ta otsib vastust, tehes ekskursi läbi Venemaa ajaloo. Raamatust, mis on hõlpsasti loetav, leiab küllalt huvitavaid detaile. Ta on oma aja laps, kui maailmas - muidugi ka Soomes ja Eestis - valitses ettevaatlik optimism Venemaa arengu suhtes. Ajalugu ei jää seisma ja 20 aastat hiljem andis Venemaa kuuluvusele väga selge vastuse Putini läänevastane, autoritaarne ja agressiivne rezhiim. Lääne all mõistame demokraatlikku Euroopat, mitte lihtsalt geograafilist üksust. Euraasia mandri jaotus Euroopaks ja Aasiaks on ajaloos paika pandud kultuuriliste piiridega. Osa sellest selgest piirist kulgeb piki Narva jõge ja Peipsi järve. Muidugi ka Soome idapiiri pidi." Kalev StoicescuRiigikogu riigikaitsekomisjoni esimees"Mauno Koivisto võtab oma raamatu kokku prohvetlike sõnadega: "Väikesele naabrile on suurest naabrist aru saada eriti tähtis." Kas Koivistol see lõpuni õnnestus, on omaette teema, kuid selles, et tema raamat aitab Venemaa mõistmisele kaasa, pole mingit kahtlust." David Vseviov

Mauno Koiviston ulkopoliittinen perintö. Mauno Koivisto (1923–2017) toimi Suomen tasavallan presidenttinä kaksi perättäistä kautta 1982–1994. Muistelmateos Historian tekijät tarkastelee presidentin toimintaa ulkopolitiikan johtajana ja avaa lukijoiden eteen ainutlaatuisen näkymän 1980-luvun ja 1990-luvun alun dramaattisiin tapahtumiin Euroopassa – sisältäpäin. Presidentti Koivisto kertoo yksityiskohtaisesti suhteistaan suurvaltojen johtajiin, käydyistä keskusteluista, neuvotteluista ja kokouksista. Suomen puolueettomuusaseman turvaamisen ohella Koivisto osallistui presidenttikausiensa aikana kansainvälisten kysymysten selvittämiseen tavoilla, jotka tulivat julki ensimmäistä kertaa näissä muistelmissa. Kirja sisältää myös tarkasti luonnehdittuja henkilökuvia monista oman aikansa kansainvälisen politiikan johtajista samoin kuin kotimaisista vaikuttajista. Vuonna 2023 tulee kuluneeksi 100 vuotta Koiviston syntymästä, ja sen kunniaksi julkaistavaan uuteen laitokseen on kirjoittanut jälkisanat pitkän linjan diplomaatti ja Venäjä-asiantuntija René Nyberg. Muistelmateos on julkaistu alun perin vuonna 1995. Historian tekijät julkaistaan nyt ensimmäistä kertaa myös äänikirjana. Mauno Koivisto toimi Suomen tasavallan presidenttinä 12 vuoden ajan vuosina 1982–1994. Hän oli Suomen yhdeksäs presidentti. Pääministerinä Koivisto oli vuosina 1968–1970 ja 1979–1982.

A chillingly topical classic of political history. This book examines Russia from a geographical neighbour's perspective. In The Russian Idea, Finland's ex-President sets out to understand Russian thinking through the lens of historical events and to anticipate its influence on Russia's future choices. Following Russia's attack on Ukraine in February 2022, the book is today more topical than ever. While outlining the key episodes in Russian history, Koivisto explores the essence of what Russia and Russianness stand for. What was the significance of Moscow's self-proclamation as the Third Rome, and how did Russia become an empire? What impact did the existence of that empire have on Finland's independence? In The Russian Idea (first published in Finnish in 2001), Koivisto combines a review of Russian political history with an introduction to the Russian history of ideas. He describes the Russian intellectual heritage as a combination of Orthodox religion, Pan-Slavism and Socialism. Mauno Koivisto (1923-2017) served as President of the Republic of Finland for two consecutive terms, from 1982 to 1994. Before that, he was Prime Minister from 1968 to 1970 and again from 1979 to 1982. Koivisto started studying Russian early in the 1950s, and Russian studies remained a lifelong interest.

Yhä ajankohtainen tietokirjaklassikko. Mauno Koivisto tarkastelee alun perin vuonna 2001 ilmestyneessä Venäjän idea -teoksessaan naapurimaatamme suomalaisin silmin. Presidentin pyrkimyksenä oli ymmärtää venäläistä ajattelua, joka ilmenee historian tapahtumissa ja vaikuttaa maan tulevaisuuden valintoihin. Venäjän hyökättyä Ukrainaan helmikuussa 2022 kirja on nyt ajankohtaisempi kuin koskaan. Samalla kun Koivisto käy kirjassaan läpi suomalaiselle lukijalle keskeiset Venäjän historian vaiheet, hän etsii Venäjän ja venäläisyyden ydintä. Mitä merkitsi, kun Moskova julistautui kolmanneksi Roomaksi ja miten Moskovasta kasvoi imperiumi? Ja mikä merkitys Suomen itsenäisyydelle oli sillä, että Venäjä oli imperiumi? Venäjän idea kertaa Venäjän poliittisen historian, mutta se on myös johdatus venäläiseen aatehistoriaan. Ortodoksisuus, slaavilaisuus ja sosialismi yhdistyvät kirjassa osaksi venäläistä aateperintöä. Kirjan tavoite on muistuttaa, mihin me olemme kytketyt, ja pohtia, minkä vieressä me elämme. Mauno Koivisto (1923–2017) toimi Suomen tasavallan presidenttinä kaksi perättäistä kautta 1982–1994. Pääministerinä Koivisto oli vuosina 1968–1970 ja 1979–1982. Venäjän tutkimus oli hänelle monikymmenvuotinen harrastus ja työ. Koivisto aloitti venäjän opiskelun jo 1950-luvulla.

Yhä ajankohtainen tietokirjaklassikko. Mauno Koivisto tarkastelee alun perin vuonna 2001 ilmestyneessä Venäjän idea -teoksessaan naapurimaatamme suomalaisin silmin. Presidentin pyrkimyksenä oli ymmärtää venäläistä ajattelua, joka ilmenee historian tapahtumissa ja vaikuttaa maan tulevaisuuden valintoihin. Venäjän hyökättyä Ukrainaan helmikuussa 2022 kirja on nyt ajankohtaisempi kuin koskaan. Samalla kun Koivisto käy kirjassaan läpi suomalaiselle lukijalle keskeiset Venäjän historian vaiheet, hän etsii Venäjän ja venäläisyyden ydintä. Mitä merkitsi, kun Moskova julistautui kolmanneksi Roomaksi ja miten Moskovasta kasvoi imperiumi? Ja mikä merkitys Suomen itsenäisyydelle oli sillä, että Venäjä oli imperiumi? Venäjän idea kertaa Venäjän poliittisen historian, mutta se on myös johdatus venäläiseen aatehistoriaan. Ortodoksisuus, slaavilaisuus ja sosialismi yhdistyvät kirjassa osaksi venäläistä aateperintöä. Kirjan tavoite on muistuttaa, mihin me olemme kytketyt, ja pohtia, minkä vieressä me elämme. Mauno Koivisto (1923–2017) toimi Suomen tasavallan presidenttinä kaksi perättäistä kautta 1982–1994. Pääministerinä Koivisto oli vuosina 1968–1970 ja 1979–1982. Venäjän tutkimus oli hänelle monikymmenvuotinen harrastus ja työ. Koivisto aloitti venäjän opiskelun jo 1950-luvulla.

When Mauno Koivisto was elected president of Finland in 1982, Leonid Brezhnev was still in the Kremlin and Ronald Reagan had been the US president for a year. Relations between the superpowers were at a low ebb, and there seemed little prospect of improvement. A "Treaty on Friendship, Co-operation and Mutual Assistance" with the Soviet Union had been signed by a weakened Finland in 1948, and its military provisions led to talk of "Finlandisation." The Soviets would not accept the concept of Finnish neutrality, to which the Finns adhered strongly. When Koivisto left office in 1994, the Soviet Union no longer existed, the 1948 treaty had been replaced, and Finland was about to become a member of the European Union, something unthinkable a few years earlier. Koivisto's account is partly a historical record. As events unfold, we follow his thinking as we become privy to his conversations and correspondence with his own ministers as well as with his foreign counterparts. As such, this book is a case history of statecraft in a small country involved in great events, but it is much more than that, for Koivisto does not miss the human element or overlook the ironies of power politics among nations.