Max Olari

Olivatko ne niin hyviä aikoja? Tuo kysymys käynnistää kahden vanhan ystävän välille kesän mittaisen keskustelun. Toisella on ehkä omasta tilanteestaan johtuen tarve muistella ja pohtia elämänsä arvoja, kipupisteitä ja tekemisiään. Prosessin aikana he ehtivät käsittelemään huumoria unohtamatta monia iloisia, kipeitä ja turhan usein suomalaiselle miehelle vaikeasti keskusteltavia asioita. Vakavampien asioiden ohella he kevennykseksi osin kieli poskessa pohdiskelevat yhteiskunnan menoa, joten instituutiot ja poliitikot saavat teoksessa ansaitsemansa kohtelun. Kirjan läpikantavana teemana on nuoruuden muistoista kumpuava tummien silmien aiheuttama rakkaustarina, todellinen, vai illuusio, se jää lukijan harkittavaksi. Häivähdys ihmisestä on Max Olarin toinen kirja, ensimmäinen, Kuin hiekalle rakennettu, ilmestyi keväällä 2021.

"Sitä saa mitä pilaa, se on elämän realiteetti eikä sen ymmärtämisessä minulla ole mitään ongelmaa. Eikä menneen pitäisi tarkoittaa tulevaa, mutta turhan helposti ihminen näyttää pyrkivän toistamaan samat virheensä", mietiskelee kirjan keskeisin henkilö Teemu kertoessaan vanhoille ystävilleen omasta yrittäjyyden ja perhe-elämän yhteensovittamisesta. Yhteisen viikonlopun aikana he keskustelevat omista työn, elämän ja rakkauden iloista ja suruista tavalla, jonka soisi olevan yleisempääkin suomalaisen miesväestön keskuudessa. Niiden lisäksi he ehtivät myös, ehkä osin kieli poskessa, korjaamaan monia suuria yhteiskunnallisia epäkohtia katsomalla asioita totuttua hieman poikkeavista näkökulmista. Kirjasta löytyy mm. vastaukset kysymyksiin, kuka itse asiassa maassamme maksaa verot, miten ilmasto pelastetaan, mitä itse kukin voisi ja pitäisi tehdä terveytensä puolesta ja mikä yrittäjien rooli on maassamme. Erityisesti politiikkojen moraalikatoon ja arvoperustaan todetaan erinomaisesti sopivan kirjan nimen Kuin hiekalle rakennettu.