Merita Mattila

Kirjoittaja on asunut ja yrittänyt miehensä kanssa Ghanassa miltei 15 vuotta. Tässä kirjassa kuvataan kokemuksia, joiden ansiosta sinisilmäisestä maailmanparantajasta tuli Ghanassa kyyninen ketku. Kun taas kerran huomaa, että ravintolasta katoaa tavaraa ja kuitteja väärennetään... Kun vaatii keittiön väkeä jakamaan riisisäkin kahvikupin kokoisiin annospusseihin, ja muutaman viikon kuluttua tajuaa, että he ovat ottaneet mittakupiksi pienemmän kahvikupin. Edelleen säkistä tulee 11 pikku pussia, mutta jää myös varastettavaksi mukavasti. Ghana on lämmin ja aurinkoinen maa, jossa ihminen on vielä ihminen: mutta kalabuli on melkein kaikkialla. Aina aurinkoisen hymyn taakse kannattaa siis kurkistaa. Ghanalaisen selkäydin on niin kalabulin kansoittama, ettei se lähde hyvällä eikä pahalla, ei koulutuksella eikä kestohuudolla. Valitettavasti. Mutta toivossa on hyvä elää, aina niitä hyviäkin tyyppejä löytyy; kalabulimaastakin. Joskus on vain todettava ”Enough is enough” ja siirryttävä eteenpäin. Kirja on jatkoa teoksille Kourallinen kannettua hiekkaa - oburoni Afrikassa (2012), Afrikka oburonissa - hetkessä hiekkapuhallettu (2017), ja Oburonin paluu - arkea Afrikassa (2020). Lisäksi kirjoittaja on julkaissut kaksi fiktiivistä, Ghanaan sijoittuvaa teosta: Antiloopin askeleet (2018) ja Savuappelsiinit (2022).

Abena on kasvanut jo nuoreksi aikuiseksi, ja päässyt Accran yliopistoon opiskelemaan sosiaalipsykologiaa. Hän seuraa ylpeänä isosiskonsa Doloreksen jalanjälkiä, kantaen siskon muistoa mukanaan. Doloreksen surullinen kohtalo on edelleen hämärän peitossa, mutta Abena ja Doloreksen ystävä Sandra jaksavat uskoa kaiken vielä selviävän. Abena tekee opiskelijaryhmässään harjoitustyötä seitsemästä kuolemansynnistä, joista hänen aiheenaan on kateus. Abena miettii työssään miksi ihmiset ovat kateellisia, millaisista asioista, mistä kateus kumpuaa? Tukenaan hänellä on myös vahva perintö kotikylästään ja isoäidin sanonnat: ”Jos pitää valita kateuden ja matkimisen välillä, matkiminen on parempi vaihtoehto.” Onko se niin? Onko kateus aina negatiivista, pahaksi ihmiselle? Olihan Abena itsekin lapsena kateellinen isosiskolleen, joka oli niin kaunis ja älykäs, kun Abena itse koki olevansa tavallinen ja tyhmäkin. Abena toivoo pääsevänsä opiskelemaan ulkomaille, ehkäpä Lontooseen, jossa Rose- täti asuu Carlinsa kanssa. Rose ja Carl tapasivat toisensa uudelleen vuosikymmenen eron jälkeen, ja suunnittelevat häitä Rosen kotimaassa Ghanassa. Menneisyyden valinnat ovat heillä molemmilla mukana uuden elämän luomisessa. Samaan aikaan Abenan kotikylään ollaan avaamassa uutta klinikkaa/sairaalaa, jonne aikoinaan Abenan koulussa apuopettajana toiminut Krista tulee lääkäriksi. Klinikka auttaisi kotikylää ja Abenan kätilöäitiä todella paljon. Hyväntekeväisyysjärjestö GlobalCharityOrganization (GCO) on onneksi ollut tukemassa kotikylää jo kauan, sen avulla saatiin niin ensimmäinen kaivo kuin apuopettajatkin Madame Minan kouluun. Kotikylässä muun perheen elämä soljuu eteenpäin omalla rutiinillaan. Abena opiskelee ahkerasti ja on ylpeä pääsystään yliopistoon. Unelmiinsa pitää aina uskoa, kuten isoäiti sanoi. Kirja on jatkoa ”Antiloopin askeleet (2018) - kirjalle. Kirjoittaja asuu Länsi- Afrikassa Ghanassa, jossa hän on asunut 14 vuotta. Hän omistaa miehensä kanssa Adan kaupungissa majatalon, ravintolan ja rantabaarin. Kirjoittaja pitää elämästään Ghanassa blogia (herkkyysmuuttaja.blogi.net), ja on kirjoittanut niiden pohjalta kolme kirjaa: Kourallinen kannettua hiekkaa- oburoni Afrikassa (2012), Afrikka oburonissa- hetkessä hiekkapuhallettu (2017) ja Oburonin paluu - arkea Afrikassa (2020).

Kirjoittaja on asunut asuu Länsi-Afrikassa Ghanassa 12 vuotta. Hän omistaa miehensä kanssa Adan kaupungissa guesthouse-pizzerian ja rantabaarin. Afrikka on tullut pysyväksi osaksi heidän elämäänsä Pohjolasta muuton jälkeen, vaikka koteja on Ghanan lisäksi niin Suomessa kuin Virossakin. Koti on siellä missä sydän on, sanotaan. Se lentelee tässä tapauksessa kolmen maan väliä sujuvasti. Ghana on lämmin ja aurinkoinen maa niin ilmastoltaan kuin ihmisiltäänkin: ihminen on vielä ihminen. Kirja on jatkoa ”Kourallinen kannettua hiekkaa - oburoni Afrikassa (2012) ja ”Afrikka oburonissa- hetkessä hiekkapuhallettu (2017) -teoksille. Lisäksi kirjoittaja on tehnyt fiktiivisen, Ghanaan sijoittuvan kirjan ”Antiloopin askeleet” (2018)

Abena on nuori ghanalainen tyttö, joka haaveilee pääsevänsä kotikylästään pääkaupunkiin opiskelemaan. Hänen isosiskonsa, kaunis ja viisas Dolores, opiskelee siellä Legonin yliopistossa. Heidän tätinsä Rose asuu Lontoossa asti ja on töissä hienossa hotellissa. Abena tuntee olevansa kahlehdittu omaan pieneen kyläänsä, hän haluaa saada nopeasti koulunsa käytyä ja pyrkiä hyväntekeväisyysjärjestön stipendin avulla yliopistoon. Muutoin hänen perheellään ei ole varaa kouluttaa häntä, joten Abena on päättänyt tulla koulussa mahdollisimman hyväksi ja saada hyväntekeväisyysjärjestön stipendin. Haaveiden toteuttamisessa Abenaa auttavat kyläkoulussa vierailevat hyväntekeväisyysjärjestön apuopettajat, joilta hän oppii paljon muutakin kuin kouluaineita. Joskus hän vielä pääsee Doloreksen tavoin isoon hienoon maailmaan opiskelemaan ja töihin, ja kuka tietää, vaikka hän pääsisi ulkomaille asti, kuten Rose- täti! Sitä ennen on kuitenkin kohdattava paljon erilaisia asioita elämässä: niin Abenan, Doloreksen kuin Rosenkin.