Mika Kempas

Elävien pöydissä tutunoloiset helleenit, roomalaiset ja viimeiset bysanttilaiset, keisarit ja narrit, kirotut ja jumalten suosikit uskovat kertomuksiinsa. He istuvat hiljaa paikallaan tai nousevat huutamaan tuoleilleen ennen kuin heitä odottaa: elinkelvottomien rotko: baaritiski, eteinen tai unohdus. "Syvyys ei huuda, se tuijottaa takaisin."

Tummasävyinen ja runollinen kertomus vuorokaudesta, jonka aikana usvan myötä satamaan saapunut mies kuittaa menneisyyden velat ja kertyneen painolastin. Tapahtumat käynnistyvät yhden palstan mittaisesta uutisesta, jossa mitätön elämä on päätynyt lyhyiksi virkkeiksi. Matkan varrella uutisten määrä kasvaa, mutta lauseet pysyvät lyhyinä ja täsmällisinä. Tässä teoksessa kohteeseensa osuvat mustavalkoiset valokuvat saavat seurakseen ytimekkään tekstin.