Mika Lietzen

Millainen on maa jonka kansalliseläin on yksisarvinen? Maa, joka on raivokkaan itsepäinen, mutta kuitenkin kaukaisen Lontoon alaisuudessa. Kylmä ja karu maa, josta ovat lähtöisin golf, puhelin, televisio, jalkapallo, leivänpaahdin, jääkaappi ja vedettävä vessa... muiden muassa. They may take our freedom but they'll never take our haggis!

Turun Sarjakuvakerho halusi selvittää, mitä ajatuksia ja tunteita teema koti-ikävä saa esiin suomalaisissa sarjakuvapiirtäjissä aikana, jona tuhannet ihmiset joutuvat lähtemään kodeistaan ja suuntaamaan kohti tuntematonta. Vuoden 2016 antologia Koti-ikävä sisältää eri pituisia tarinoita lempeän kauniista kaihosta, ruman rajusta ikävästä sekä kaipauksen luonteesta filosofisella ja hauskalla otteella. Åbo serieförening ville undersöka vilka känslor och reflektioner temat hemlängtan kan locka fram hos våra finska serieskapare. I en tid då tusentals människor tvingas lämna sina hus och hem och färdas mot ett okänt mål. 2016 års antologi Hemlängtan innehåller olika långa episoder. Om ljuvligt vacker längtan, om rå och vild längtan och om längtans inneboende natur sett ur ett filosofiskt eller humoristiskt perspektiv. Välkommen in i en värld av längtan - men var inte rädd!

Reija Sannin toimittama Finnish Comics Annual 2012 mittaa yksilön ja yhteisöllisyyden, paikallisuuden ja yleisinhimillisyyden rajoja. Pohjoinen arkipäivä saa sen sarjoissa fantastisia tulkintoja. Finnish Comics Annual 2012:n tekijät: Terhi Ekebom, Grönroos & Rantio, Matti Hagelberg, Pauli Kallio, Tarmo Koivisto, Mika Lietzen, Petteri Tikkanen, Tiitu Takalo, Katja Tukiainen ja Riitta Uusitalo. Finnish Comics Annual -antologiasarja aloitettiin vuonna 2011. Vuotuisen julkaisun tarkoituksena on esitellä kiinnostavaa suomalaista sarjakuvaa, niin Suomessa kuin ulkomaillakin.

75 vuotta sitten Järvenpään kylä aloitti matkansa nykyiseksi kaupungiksi. Mutta tarina alkoi jo aiemmin. Tämä on kertomus siitä, miten erämaa muuttui asutuksi. Maatalouden uudistajasta, josta tuli taajaman rakentaja. Sinnikkyydestä, jonka seurauksena entisille pelloille nousi elinvoimainen yhdyskunta. Yritteliäisyydestä, joka synnytti työtä ja osaamista. Inspiraatiosta, joka loi taidetta, sykettä ja sinfoniaa. Ihmisistä, jotka rakensivat elämänsä ja kotinsa tänne järven rannalle, radan varrelle. Tämä on järvenpääläisten tarina.

Juokseminen on enemmän kuin liikuntaa. Se on aikaa ajatuksille, yllätyksiä jokaisen kukkulan ja mutkan takana. Se on pieni seikkailu lähialueilla, jotka luulee tuntevansa, mutta jotka ovat usein jääneet vieraiksi. Turkimusmatka paikkoihin, joissa ei ole aiemmin ollut syytä käydä. Hitaan juoksijan kirja on erilainen kirja juoksemisesta. Siinä ei kilpailla eikä voiteta mestaruuksia. Siinä juostaan ympäristöä tutkaillen, kaupunkirakennetta ja kapitalismin syntejä pohdiskellen. Siinä ei liikuta eksoottisissa paikoissa, vaan Suomen Turussa. Tutuiksi tulevat Raisionjoen pastoraaliset peltomaisemat, Pansion ja Pernon ongelmalähiöt, Kärsämäen vanha teollisuusalue, Hirvensalon ökyomakotitalot ja lopuksi Herttuankulma, jonka tiiviisti rakennettu kerrostalomuuri herättää juoksijassa apokalyptisia ajatuksia. Vedä kengät jalkaan ja lähde ulos. Muista hengittää!

Lännessä on moottoriteiden alle jäänyt rauniokaupunki, jota asuttavat enää vain uuteen uljaaseen yhteiskuntajärjestykseen sopeutumattomat yksilöt. Kun kaupunkiin saapuu ulkopuolinen muukalainen, yhden asukkaan kohtalo muuttuu peruuttamattomasti. Pnuk on vaihtoehtoiselle 1980-luvulle sijoittuva dystopia, jossa Turun puretut talot tekevät paluun kaupunkikuvaan yllättävällä tavalla. Se on kertomus punkkareista, vapaudesta, taiteen tekemisestä, hitaasti katoavasta kauneudesta raunioiden keskellä, pienten asioiden tärkeydestä ja merkityksellisyydestä silloinkin kun yhteiskunta huutaa vain tuottavuuden ja suorittamisen puolesta.

Jossakin kaukana Floridan auringosta Lauran, Sanen, Sonjan ja Markuksen bändi The Suffering soittaa metallia fanittamiensa Deathin ja Obituaryn hengessä. Yllättäen nuorille avautuu tilaisuus äänittää demonauha oikeassa studiossa — mutta onnenpotkulla on kohtalokas kääntöpuolensa. 90-luvun alun Turkuun sijoittuva lämminhenkinen ja hienovarainen tarina kertoo ystävyydestä ja siitä miten vakavienkin asioiden äärellä voi valita epätoivon sijaan toivon. Death Metal on kertomus elämästä, kuolemasta ja brutaalista äärimetallista. Mika Lietzen (s. 1974) on turkulainen sarjakuvantekijä, jonka tunnusmerkkejä ovat selkeä piirrosjälki ja koskettavat tarinat. Lietzenin aiempia teoksia ovat mm. 1986 (2014) ja Alkoholi (2023).

Koditon pariskunta viettää humalaisia päiviä satamakaupungin kaduilla, kun väkivallanteko syöksee heidät entistä syvemmälle kohtalon kurimukseen. Alkoholi on surumielinen kertomus riippuvuudesta ja etäisesti elämää muistuttavasta rimpuilusta jossakin sumuisilla syrjäkujilla.

Jossakin lännessä on kivinen saari. Ennen niin menestynyt yhteisö on kuihtunut, asukkaat ovat muuttaneet mantereelle ja tuotantolaitosten koneet on siirretty Kiinaan. Kun kaikki muut lähtivät, hän jäi. Nyt hän autoilee yksin kotisaarensa pimeitä teitä ja uneksii Las Vegasin kirkkaista valoista. Matkalla nopeasti ei minnekään. Mutta tänään hänen elämänsä muuttuu. Saari on heräämässä. Tuhansia vuosia vanhat myytit ja legendat kurkottavat kyntensä nykypäivään ja repivät päähenkilön mukaansa. Kivet ja juuret janoavat verta. Minä olen saari on sekoitus rikoskertomusta ja pakanallista kauhua, realistinen kuvaus yhden ihmisen syöksykierteestä. Se on tarina yhteiskunnan reunalta, missä epätoivoiset ihmiset sortuvat epätoivoisiin tekoihin. Mika Lietzén (s. 1974) on edelleen turkulainen sarjakuvantekijä. Hän on ollut kolmasti Sarjakuva-Finlandia -ehdokkaana.

Albumets upphovsman Mika Lietzén berättar att historierna och deras huvudpersoner är fiktiva, men att de efterliknar verkliga historiska händelser. Jägarnas historia är liksom andra soldaters tämligen manscentrerad. Jag strävade efter att beskriva händelserna även ur andras perspektiv. Som berättare fungerar bl.a. en värvare i medelåldern, en glädjeflicka från Liep?ja och skeppsgosse på fartyget Arcturus, avslöjar Lietzén. Den första berättelsen utspelar sig i Österbotten år 1915, då värvare sökte modiga unga män till jägarutbildningen i Tyskland. I den andra berättelsen saknar en jägarrekryt i Lockstedt sin käresta som finns kvar i hemlandet. I den tredje berättelsen befinner man sig år 1916 på världskrigets östfront vid floden Misa, där jägarna skaffar sig fronterfarenheter och kommer i kontakt med döden. Den fjärde berättelsen utspelar sig i Liep? ja år 1917 och berättar om frustrationen och hemlängtan hos en jägare som väntar på att få komma hem till Finland. Där beskrivs även ett möte i världskrigets virrvarr mellan två människor som har hamnat långt från sina hembygder. I den sista femte berättelsen är jägarnas huvudtrupp på väg till Vasa och finska inbördeskriget ombord på S/S Arcturus. Med Lietzéns ord "skrapar de fem serieberättelserna på hjältemyternas yta och tecknar en bild av små människor mitt i stora omvälvningar." I varje berättelse finns även en katt med. - Det finns faktiskt mycket katter i boken, kanske till och med fler än vad som var meningen. Katter har sin egen vilja och de går vart de vill, tydligen även i serier, berättar en road Lietzén.

Kirjan tarinat ja niiden päähenkilöt ovat fiktiivisiä, mutta ne mukailevat todellisia historiantapahtumia. Kirjoittajan mukaan jääkärien, kuten muidenkin sotilaiden, historia on melko mieskeskeistä ja tässä kirjassa olikin pyrkimys kuvata tapahtumia myös muista näkökulmista. Kertojina ovatkin mm. keski-ikäinen värväri, liepajalainen ilotyttö ja Arcturus-laivan laivapoika. Ensimmäinen tarina sijoittuu Pohjanmaalle vuonna 1915, jolloin värvääjät etsivät rohkeita nuoria miehiä jääkärikoulutukseen Saksaan. Toisessa tarinassa jääkärialokas ikävöi Lockstedtissa kotimaahan jäänyttä rakastettuaan. Kolmannessa tarinassa ollaan vuonna 1916 maailmansodan itärintamalla Misse -joella, jossa jääkärit hankkivat rintamakokemusta ja joutuvat tekemisiin kuoleman kanssa. Neljäs tarina sijoittuu Liepajaan vuonna 1917 ja kertoo Suomeen paluuta odottavan jääkärin turhautumisesta sekä koti-ikävästä. Siinä kuvataan myös kahden kotiseuduiltaan kauaksi joutuneen ihmisen kohtaamista maailmansodan pyörteissä. Viimeisessä viidennessä tarinassa jääkärien pääjoukko on matkalla Vaasaan ja Suomen sisällissotaan S/S Arcturuksella.

Pohjoismainen yötön kesäyö on kulissina Mika Lietzénin (s. 1974) uudessa teoksessa, jossa uni ja todellisuus sekoittuvat vahvaksi, elämänmittaiseksi pienoisdraamaksi. Ainutlaatuinen, sarjakuvamuodossa toteutettu näytelmäkäsikirjoitus luo uutta paitsi sarjakuvan myös teatterin saralla; vähäeleinen visuaalinen kuvaus herättää näytelmän henkilöt henkiin, antaa heille kasvot, ilmeet ja eleet tavalla, joka perinteisistä näytelmäkäsikirjoituksista puuttuu. Kieleltään rikas ja ideoiltaan suuri näytelmä on kotonaan niin luettuna kuin näyttämöllä esitettynä. Sisältää näytelmäkäsikirjoituksen myös tekstimuodossa, sekä englanninkielisen käännöksen. Elegia jatkaa Lietzénin kriittisesti ylistettyjen, omintakeisten ja rohkean kokeellisten sarjakuvateosten sarjaa, joka alkoi vuonna 2007 teoksella Tarinoita lännestä.

TARINOITA LÄNNESTÄ on palkitun turkulaisen sarjakuvataiteilija Mika Lietzénin uusi teos, joka koostuu neljästä pitkästä sarjakuvanovellista. Eri puolille Turkua sijoittuvat novellit ovat kamarinäytelmien muotoisia kuvauksia miehistä ja naisista, isistä ja äideistä, aviomiehistä ja vaimoista, rakastajista ja rakastetuista, lapsista ja kadulle sammuneista juopoista. TARINOITA LÄNNESTÄ on hillityn arkinen, mutta samalla henkeäsalpaavan kaunis teos, aivan kuin elämä itse. Rajun mustavalkoinen viiva antaa henkilöille todelliset kasvot. Vähäeleinen, mutta paljon puhuva kerronta tuo esiin heidän intiimeimmät mielenliikkeensä. Novelleja, jotka vain sattuvat olemaan sarjakuvaa. Mika Lietzén (s. 1974) on palkittu Kemin pohjoismaisen sarjakuvakilpailun novellisarjassa kolme kertaa, pääpalkinnolla vuonna 2002. Vuonna 2004 Lietzén voitti Sarjakuvantekijät ry:n ja Egmont Kustannuksen järjestämän Sarjis 2004: Piirrä sarjakuvaa lapsille -kilpailun. Lietzénin piirtämiä sarjoja on ilmestynyt mm. Suomen Kuvalehdessä ja Turun Ylioppilaslehdessä.

Krimin sodan laineet kävivät korkeina Kokkolassa 150-vuotta sitten ns. Halkokarin kahakassa, jossa kokkolalaiset torjuivat englantilaisen laivaston maihinnousun ja odotettavissa olleen kaupungin tuhopolton. Oulun ja Raahen palavien rantamakasiinien katkera tervainen katku oli varmasti kokkolalaisten pontimena mutta mukana oli muutakin. Kansallisuusaatteet kytivät kipinää isommalla liekillä ja siihen puhallettiin yhdessä: Kahakkaan osallistuivat kaikki kynnelle kykenevät porvaristoa, kalastajia, talonpoikia ja hylkeenpyytäjiä myöten, yhteistuumin, kolmella kielellä. Englantilaisten hävitysretki jätti rannikkoseudulle Perämeren pohjukasta Vaasaan ja Ahvenanmaalle saakka pysyvän jäljen. Taisteluvoitto Kokkolassa yhdisti pohjalaisia - kaikkia suomalaisia - aivan uudella tavalla. Saatavana myös ruotsinkielisenä versiona Engelsmännen kommer (952-99473-1-3)

Taipumaton Tanner -sarjakuva-albumillaan arvostettu sarjakuvantekijä Mika Lietzén kertoo Suomen tarinan yhden sen rakentajan silmin. Väinö Tanner (1881-1966) oli nuoren itsenäisen Suomen merkittävimpiä poliitikkoja. Työläisperheen lahjakkaan pojan tie ylioppilaasta ensimmäisen eduskunnan kansanedustajaksi ja edelleen pitkäaikaiseksi puoluejohtajaksi, ministeriksi ja osuusliikkeen toimitusjohtajaksi hakee vertaistaan maamme poliittisessa historiassa. Tanner koki eturivissä kaikki maamme alkutaipaleen käännekohdat, sekä menestykset että koettelemukset. Taipumaton demokratian ja parlamentarismin puolustaja, Tanner toimi järjen äänenä kun nuorta valtiota repivät ensin vuoden 1918 sisällissota ja myöhemmin 1930-luvun oikeistoradikaali liikehdintä. Suurimman haasteensa rauhan mies kohtasi sota-aikana, jolloin hän onnistui torjumaan ulkoisen uhan maamme itsenäisyyttä kohtaan - mutta maksoi siitä kovan henkilökohtaisen hinnan. Kaikkien mullistustenkin keskellä Suomesta kehittyi vapaa, tasa-arvoinen ja oikeudenmukainen hyvinvointiyhteiskunta, joka on edelleen kaiken menestyksemme perusta.