Mika Terho

Hellät elätit on Mika Terhon proosateos, jossa kielen, ajan ja todellisuuden sirpaleista syntyy jotain uutta ja yllättävää. Teoksessa nivoutuvat yhteen menneisyys ja nykyhetki, lapsiperheen arki, runotanssiryhmä Hellien elättien tarina, taistelu unohdusta vastaan, taiteilijaelämä nukkumalähiössä ja kirjailijan yksinäinen työ. Kertoja vaeltaa Aurajoen varrella, uurastaa yövuorossa kuoleman keskellä, metsästää merkityksiä sanoista ja teoista.

Runoja miehestä ja naisesta. Yhdessä runoilija Mika Terhon kanssa kirjoitettu kulttiklassikko, josta otettiin vuonna 2004 pokkaripainos. Kirja rakastamisen vaikeudesta kaikille niille, jotka ovat rakastaneet, rakastuneet, tai haluaisivat rakastua. Runoilija Arno Kotro sanoo Intohimon hullusta huhtikuusta: ”Poikkeuksellisen intensiivistä, karheanrohkeaa ja räävitöntäkin tykitystä rakastamisen vaikeudesta ja ihmismielen hauraudesta.”

”Umpikujassa eteneminen on hankalaa. Joka toisessa lauseessa tuntuu, että hyvin menee, ja joka toisessa, että kuula kalloon." Kirjailija Mika Terhon uusin teos ”Ajopuuna umpikujassa” on rohkea tunnustuskirja, nöyrä, mutta häpeämätön monologi taiteilijana elämisestä. Neljätoista kirjaa aiemmin julkaissut Terho tunnetaan niin runoudestaan kuin romaaneistaankin. Terho itse kuvaa, miten ”kirjan sai aikaan keskeneräinen asia, joka oli kooltaan pieni, mutta vaikutti valtavasti mielialaan ja hyvinvointiin. Kyse oli lamaantumisesta tilanteessa, jossa ihmiseltä riistetään mahdollisuus toimia kirjailijana. Tilanteessa, jossa hänestä tulee mielivaltaisten reaktioitten kohde, jolla ei ole mitään oikeuksia missään asiassa. Kaiken keskellä tarve kirjoittaa jotakin uutta, saada uusi käsikirjoitus alulle, jatkaa sen kirjoittamista, saada se valmiiksi, nippu liuskoja, jotka kertoisivat kaikesta, eivätkä mistään.”

Kirjailijan edellistä teosta luettiin faktana. Syyttäjä on miettinyt jo 15 kuukautta kirjaa, joka painettiin mutta ei ilmestynyt. Kirjailija on seuraavankin romaaninsa fiktiivinen henkilö, ja yrittää selviytyä tilanteesta kirjoittamalla. Hän pelkää kuitenkin liukuneensa todellisuuteen, jossa ei ole enää olemassa muulla tavoin kuin syyteharkinnan kohteena. Hän ryhtyy kirjoittamaan romaania. Ja jättää lukijan päätettäväksi onko syytetty syyllinen vai syytön. Ja voidaanko romaanihenkilö tuomita ?