Mike Pohjola

Sehän oli vain vitsi! Vai oliko sittenkään? Maailman hauskin (2021) tutustutti lukijat nuoreen tubettajaan Vilhoon, joka pääsi kilpailijaksi huippusuosittuun viihdeohjelmaan. Taustatukena hänellä on paras kaveri Kuutti, joka on hyvä keksimään vitsejä mutta haluton esiintymään. Nyt Vilhoa pyydetään mukaan Vitsivitsin uudelle tuotantokaudelle! Paljon on tuttua ennestään, mutta vastassa on yllättäviä ongelmia. Kaikki eivät tykkää hänen vitseistään, ja jotkut jopa loukkaantuvat niistä. Kun lopulta oma isä suuttuu Vilhon sketsihahmosta, on aika katsoa peiliin. Helppolukuinen, runsaasti kuvitettu varhaisnuorten romaani tuo esiin tärkeän aiheen: missä menevät huumorin rajat. Bonuksena selityksiä televisioviihteen termeistä. Mukana myös runsaasti Vilhon pähkähulluja vitsejä, joille ei voi olla nauramatta! Mike Pohjola (s. 1978) on kirjoittanut vitsejä Putoukseen ja Fingerporiin sekä lisäksi kirjoja, pelejä, elokuvia, televisiokäsikirjoituksia ja näytelmiä. Hänellä on kotonaan kanoja, koiria, lapsia ja pupuja. Pohjolaa kiinnostavat erityisesti roolipelit, seinäkiipeily, lumilinnat ja viikingit. Tuisku Hiltunen (s. 1995) on lahjakas kuvittaja ja sarjakuvapiirtäjä. Hän on suorittanut Walesissa BA-tutkinnon ja opiskelee taiteen maisteriksi Aalto-yliopistossa. Hiltunen harrastaa mm. piirtämistä, ruuanlaittoa ja elokuvien ylianalysointia.

Mitäh, minullako miljoona katsojaa? Varhaisnuorten helppolukuisessa kirjassa 11-vuotias tubettaja Vilho joutuu vahingossa kilpailijaksi huippusuosittuun viihdeohjelmaan. Hän esittää vitsejä, improvisoi, kehittää sketsihahmoaan ja yrittää pysyä aikuisten koomikkojen perässä. Pikkukaupungin poika Vilho ei voi käsittää, miksi häneen otetaan yhteyttä Helsingistä, Vitsivitsi-ohjelman tuotannosta. Selittävä tekijä on hänen nimimerkkinsä: @SuomenHauskinTubettaja. Kuinka pojan käy televisiomaailman tuiskeessa? Varokaa, näyttämötaiteen ammattilaiset! Pääsemme kurkistamaan kulissien taakse jännittävässä ja humoristisessa tarinassa, oppaanamme asiantunteva Mike Pohjola." Minä olen tämän sarjan tuottaja, Marjatta Kaatila.""Ai Karjatta Maatila? Mitä niille eläimille tapahtui? Vai onko se ihan vegaaninen maatila?" Mike Pohjola (s. 1978) on kirjoittanut vitsejä Putoukseen ja Fingerporiin sekä lisäksi kirjoja, pelejä, elokuvia, televisiokäsikirjoituksia ja näytelmiä. Hänellä on kotonaan kanoja, koiria, lapsia ja pupuja. Pohjolaa kiinnostavat erityisesti roolipelit, seinäkiipeily, lumilinnat ja viikingit. Tuisku Hiltunen (s. 1995) on lahjakas kuvittaja ja sarjakuvapiirtäjä. Hän on suorittanut Walesissa BA-tutkinnon ja opiskelee taiteen maisteriksi Aalto-yliopistossa. Hiltunen harrastaa mm. piirtämistä, ruuanlaittoa ja elokuvien ylianalysointia.

Eräänä päivänä pieni Julius Sariola kiipeää leikinlomassa korkeaan puuhun ja putoaa. Kuin ihmeen kaupalla hänen saappaansa tarttuu oksaan, ja Juliuspelastuu. Kun hän kertoo tapauksesta äidilleen, tämä kertoo suojelusenkelin pelastaneen hänet, koska Jumalalla on hänelle vielä tehtävä maailmassa. Tapaus jää vaivaamaan tiukan uskonnollisessa perheessä kasvavaa Juliusta, ja jossain vaiheessa hän oivaltaa, mikä on tuo Jumalan hänelle varaama tehtävä: Julius on Jeesuksen toinen tuleminen. Koska hän tietää, että lopun aikoina tulee vääriä profeettoja, hän ei kerro asiasta kenellekään. Elämäänsä hän alkaa kuitenkin elää valmistautuen vaivihkaa tulevaan tehtäväänsä, mikä se ikinä onkin. Ihmisen poika on kertomus uskosta ja epäilystä, Commodore 64 -koneista, roolipelaamisesta, Jerusalemin syndroomasta ja Turun taudista. Se on 70-luvulla syntyneiden sukupolviromaani ja ajaton myytti, omaelämäkerrallinen tarina ja tietoinen antirealistinen konstruktio. Ennen kaikkea se on järisyttävä lukuelämys.

Roosan isä on kuollut, eikä koulunkäynti kiinnosta. Äidillä on uusi miesystävä, jonka luona hän mieluummin viettää aikaansa. Roosa ei halua selittää elämäntarinaansa enää yhdellekään psykiatrille. Tuntuu kuin viettäisi puolet kouluajasta juttelemassa kuraattorien ja koulupsykologien kanssa. Toisaalla, keskellä suurta merta on pieni saari, jossa kasvaa iso omenapuu. Puu on kahden airiin, Punakanelin ja Omenaruusun, koti. Eräänä aamuna kun Punakaneli hyppää alas puusta, hänen jalkansa eivät laskeudukaan omenapuun juurelle, vaan loiskahtavat veteen. Vesi peittää alleen puun juuret ja jokainen aalto nostaa veden pintaa. Saarelta on lähdettävä, keinolla millä hyvänsä, mutta Omenaruusu ei halua jättää kotiaan. Kun Punakaneli yrittää taivutella ystäväänsä, Omenaruusu järkyttyy ja vaipuu syvään uneen. Ainoa tapa pelastaa Omenaruusu on hankkia hänelle airiin kyyneleitä. Matkallaan Punakaneli kohtaa Tasavallan sotureita, jotka käyvät sotaa pahoja Tuonenkielon sotureita vastaan. Tasavallan puolustajilta Punakaneli saa kuulla olevansa suuri sotilas, jonka tehtävä on auttaa kukistamaan Tuonenkielon armeija. Mutta Punakaneli ei halua tarttua aseeseen. Roosan ja Punakanelin kohtalot kulkevat rinnakkain nuortenromaanin sivuilla. Todenja mielikuvituksen rajat hämärtyvät heidän etsiessään kadonneita kyyneleitä.

Ei esittelytekstiä