Miki Liukkonen

Kuka on Silvia Classic ja mitä hänelle tapahtui? Aikansa rakastetuimpiin lastenkirjailijoihin kuulunut Classic saavutti kansainvälistä menestystä veikeillä Ville-Valle & Johnny Mitten -lorukirjoillaan Kuka vei Kurre-Oravan rukousnauhan ja Seikkailu luolassa, mutta hänen myöhempien vaiheidensa yllä lepää arvoituksen savuverho. Vuosien mittaan ja kirjasarjan kasvaessa Classicin kirjat muuttuivat synkemmiksi ja kokeellisemmiksi; hänen poikansa Henri Classic on kuvaillut niiden olevan täynnä ”nokista epätoivoa” ja ”pimeää katalaa hehkua”. WSOY julkaisee nyt Silvia Classicin viimeiseksi jääneen ja samalla kiistellyimmän teoksen Johnny Mitten & Ville-Valle rotkon reunalla, jossa hulvaton kaksikkomme matkaa mystisen Rotkon luokse todistamaan maailman yhteenpuristettua pahuutta ja kaikkien sairauksien kertymää. Luvassa on ”tihkusadetta ja teräspilviä, väljähtänyttä kahvia ja fibromyalgiaa, hyperventilaatiota, tinnitusta, kroonista keskushermostoborrelioosia ja mitä kaikkea!” Pitäkää hauskaa ja pakatkaa piknik-kori täyteen! Silvia Classic on julkaissut 16 rakastettua ja kummasteltuakin Johnny Mitten & Ville-Valle -lastenkirjaa ja opettavais-lohdullisen Stressivirsikirjan. Vapaa-aikanaan hän valmistaa hilloja ja käy asuntonäyttelyissä valheellisten identiteettien turvin. Hän on monelle tuttu WSOY:n syksyllä 2021 julkaisemasta Miki Liukkosen teoksesta Elämä: Esipuhe. Miki Liukkonen (1989–2023) kirjoitti viisi romaania, kolme runokokoelmaa ja yhden aikuisille tarkoitetun kuvakirjan. Hänen tuotantonsa näyttää ihmiset ja koko maailman kaikessa kauneudessaan, runsaudessaan ja neuroottisuudessaan, hänen teoksissaan olemassaolon yksityiskohtien paljous sataa lukijan ylle vertausten ja metaforien kukkaistulvana. Kirjan on kuvittanut Ville Ranta. Ranta on Suomen tunnetuimpia ja palkituimpia sarjakuvantekijöitä.

Miksi Marilyn Monroe halusi ostaa Suomessa käydessään kalakukon? Kuinka neurootikko valmistaa kanaviillokin? Millainen rakkaustarina alkoi helsinkiläisessä Kappeli-ravintolassa kieltolain aikaan? Nautinnon nälkä -antologia tarjoaa lukijalle herkullisen kattauksen tuoreita suomalaisia ruokanovelleja. Kirjallisen keittiönsä avaavat Virpi Hämeen-Anttila, Erkka Mykkänen, Miki Liukkonen, Leena Parkkinen, J. P. Koskinen, Johanna Sinisalo, Hannu Väisänen ja Tuija Välipakka. Kirja liittyy Hotelli- ja ravintolamuseon Rakkauden tiloja - Nautinnon nälkä -näyttelyyn, joka kertoo rakkaudesta ravintolassa, oli sitten kyse rakkaudesta toiseen ihmiseen tai ruokaan.

”Runous on pidättelemätöntä voimaa ja runoilijan tärkein tehtävä on olla pidättelemättä sitä.” Miki Liukkosen päiväkirjamerkintä maaliskuussa 2009 Miki Liukkosen esikoisteos Valkoisia runoja (2011) esitteli maailmalle nuoren, lupaavan runoilijan. Sen jälkeen Liukkonen julkaisi vielä kaksi runokokoelmaa: vaikuttavan, varhain kuolleelle äidille omistetun teoksen Elisabet (2012) ja kuvia tulvivan proosarunokokoelman Raivon historia (2015). Liukkonen kertoi kuitenkin jo 23-vuotiaana olevansa ”liian vanha” runoilijaksi ja siirtyi sittemmin kirjoittamaan omintakeisia ja runsaita romaanejaan. Tähän teokseen on koottu Liukkosen kaikki kolme runokokoelmaa, ennen julkaisemattomia runoja sekä Liukkosen päiväkirjamerkintöjä niiltä vuosilta, jolloin hänen uransa kirjailijana oli vasta nupullaan. Teokseen on kirjoittanut esipuheen Liukkosen ystävä, kirjailija Jukka Viikilä. Miki Liukkosta (1989-2023) pidetään yhtenä 2000-luvun lahjakkaimmista ja omalaatuisimmista nuorista kirjailijoista. Runoteosten lisäksi hän kirjoitti viisi romaania ja yhden aikuisille suunnatun kuvakirjan nimellä Silvia Classic.

Missä olet, kun olet poissa tolaltasi? Ren Dawn on keksijä joka on kadottanut kykynsä keksiä asioita. Erinäiset sekasotkut ajavat hänet Cancúniin, hormonihoitoihin, deliriumiin ja itsensä viereen, katsomaan elämäänsä kuin ulkopuolelta käsin. Ja sitten on vielä Louis Dufuette... Tutustu tästä lukunäytteeseen Vierastila on romaani ajattelusta, elämänpettymyksestä ylimpänä tavoitteena, maailmanhistoriasta leposykkeen kehityksenä, ja vähän kaikesta. Se on filosofinen ja humoristinen romaani, joka hylkii sekä huumoria että filosofiaa. Turvavyöt ovat tarpeen, mutta eivät kuulu romaanin varustukseen. Iloittelevan kerronnan takana väijyy jotakin vakavaa, sydämeenkäypää ja vilpitöntäkin." Ja ihmiset fantasioivat, koska maailma itsessään ei ole kiihottava, se ei sellaisenaan tarjoa oikein mitään. Ihmiset alkoivat kauan sitten vain keksiä juttuja, ja siitä lähtien kaikki on mennyt kutakuinkin päin persettä." Miki Liukkonen (1989–2023) kirjoitti viisi romaania, kolme runokokoelmaa ja yhden aikuisille tarkoitetun kuvakirjan. Hänen tuotantonsa näyttää ihmiset ja koko maailman kaikessa kauneudessaan, runsaudessaan ja neuroottisuudessaan, hänen teoksissaan olemassaolon yksityiskohtien paljous sataa lukijan ylle vertausten ja metaforien kukkaistulvana.

Miki Liukkosen Elämä: Esipuhe on kunnianhimoinen suurromaani. Polveileva kerronta ei päästä lukijaa helpolla vaan vaatii paneutumista ja kysyy keskittymiskykyä. Polveilevan henkilöhahmojen kaartin ja taitavan sanankäytön ansiosta pääsemme nauttimaan vaikuttavasta teoksesta, jonka kerronnassa myös huumori näyttelee keskeistä osaa. Eräänä iltana yötaivaalla luki ERROR. Liukkonen ei ylitä odotushorisonttia - hän siirtää sen uuteen paikkaan"Mutta etkö muka toisinaan, vielä selkiytymättöminä intervalleina, herää, havahdu, kuin sukelluksista, suussa outo kumimainen maku? Eikö huone mistä heräät näytä aina ventovieraalta, loimuavan valkoiselta, ja sinä harot itseäsi hereille saostuneen valon seasta, kuin verhoihin takertuneena, ja ajattelet, että oudolla maulla suussa on jotain tekemistä tämän kaiken kanssa, suolaisen kumin maulla." Tässä on henkilökaartimme: Henri Classic, jonka tehtävänä on suunnitella aivan uudenlainen elokuvateatteri; Samuel Classic, joka harmittelee ettei ole elänyt atsteekkien aikaan; Silvia Classic, joka kirjoittaa lastenkirjoja täynnä koprofiliaa ja kunnallispolitiikkaa; Nikolei Bidé, joka on maankuulu hyönteisruokakokki; Olof Beskow, joka tekee ahdistavia mainoksia dildoista jotka eivät tyydytä. Ja monia, monia muita. Heidän kiertoratojensa keskipiste on yhteinen: kaikenkattava projekti, jolla pyritään kolmiulotteistamaan elämä kaikkineen. Tuntuuko sinusta, että sinua tarkkaillaan? Ei ihme. Vain vaivoin runsaassa kolmessakymmenessä ikävuodessa Miki Liukkonen on ehtinyt kirjoittaa kunnioitettavan tuotannon, jossa kansainvälisen kokeellisen kirjallisuuden tuulet yhdistyvät suomen kielen virtuoosimaiseen hallintaan. Miki Liukkosen kolme runokokoelmaa ja neljä romaania ovat täynnä tuhlailevia kielikuvia ja pakkomielteisiä ihmisiä, jotka yrittävät luovia tiensä hengissä nykyhetken halki. Mammuttiromaani O (2017) saavutti useita palkintoehdokkuuksia, ja sitä kutsuttiin kritiikeissä muun muassa yhdeksi 2010-luvun tärkeimmistä kotimaisista romaaneista (Juhani Karila, HS) ja ”2000-luvun suomalaisen kirjallisuuden vakuuttavimmaksi voimannäytöksi” (Juha Seppälä, Parnasso). Le Monde kutsui sitä ”oppineeksi labyrintiksi ja magneettiseksi kirjahirviöksi”. Liukkosen suurromaani Elämä: Esipuhe (2021) julkaistiin tavallisen version lisäksi kirjailijan lyhentämättömänä laitoksena.

Mikä on O? O on romaani, joka kertoo olympialaisiin valmistautuvasta uimajoukkueesta, taiteellisesti kunnianhimoisia liukumäkiä suunnittelevasta firmasta ja miehestä, joka pakenee neuroosejaan lukitsemalla itsensä pihavarastoon. O osoittaa meille, kuinka kävely Kööpenhaminan halki voi antaa runokokoelman verran kuvia ja vaikutelmia. O seuraa hevoskauppoja tekeviä romaneja, jotka aikapoimun takia elävät kaksi tuntia tulevaisuudessa. O kertoo vaarallisia ihmiskokeita tekevistä Johan Sebastian Bach -faneista, jotka eivät epäröi poistaa vastustajia tieltään. O tutustuttaa meidät ujoon poikaan, joka kommunikoi vain post-it-lappujen avulla, ja Espanjassa veneen alla asuvaan narkkariin, joka näkee pohjan raosta taivaan jollaisesta me muut voimme vain uneksia. O opastaa kädestä pitäen pakkoneurootikoille, kuinka kanaviillokkia valmistetaan. O on kaikesta tästä huolimatta ennen kaikkea kookas kirja siitä, millaista on arki tässä ajassa ja miten elää siinä. Miki Liukkosen toinen romaani on suuruudenhullu, kohtuuttoman laaja ja kaikkeutta tavoitteleva tarina tavallisista ihmisistä ja kummallisista tapahtumista, neurooseista, päähänpinttymistä, järjettömistä asioista joita pelkäämme kuin lapsi tähdetöntä yötä. Tämän kaiken olet tuntenut, mutta mitään vastaavaa et liene aikaisemmin lukenut.

Kun Miki Liukkonen julkaisi toisen runokokoelmansa Elisabet (2012), hän sanoi olevansa liian vanha kirjoittamaan enää runoutta. Mutta muusat päättivät toisin. Raivon historia pulppusi ulos kesällä 2014 kuukaudessa, kokoelmasta sikermäksi kehkeytyvä teos on raivokas ja intensiivinen maailmanselitys ja sen kyseenalaistus: metaforista tiheä matka kahvilasta kaupunkiin, lapsuudesta mytologiaan ja historiasta maisemaan. Kun asiaa ajattelee tarkemmin, kesä ei lopu koskaan. Ote runosta:Minulle virnuillaan. Turhat sähkeet, vettyneet ikonit:luhistuva menestyskonsertti! Onni on sillalle pyörtynyt ryöväri. Kun kaikki himo ja irstaus on poissa, mikä luostari värähtää meressä? Raivon historia on epätoivoa Kauneudessa, tulevia myrskyjä. Kun pääni on taas selkeä, hulluna tai työläänä,mikä luonnollisuus saa minut pakenemaan? Onko parannusta joka ei tekisi minua riippuvaiseksi? Kun luhistun, vierinkö rannalle vai takaisin? Raivon historia on epätoivoa Kauneudessa. Tulevia myrskyjä,lapsena hellan marsipaanivalossa nähtyjä painajaisia. Miki Liukkonen (1989–2023) kirjoitti viisi romaania, kolme runokokoelmaa ja yhden aikuisille tarkoitetun kuvakirjan. Hänen tuotantonsa näyttää ihmiset ja koko maailman kaikessa kauneudessaan, runsaudessaan ja neuroottisuudessaan, hänen teoksissaan olemassaolon yksityiskohtien paljous sataa lukijan ylle vertausten ja metaforien kukkaistulvana.

Runoja, jotka provosoivat ja liikuttavat. Miki Liukkosen toinen runokokoelma, jonka nimiruno on omistettu kuolleelle äidille. Osa 1: Historioita, jossa sepitetään tarinallisia runoja historiallisten henkilöiden kustannuksella. Osa 2: Yleisestä, jossa keskitytään täsmälliseen ajatteluun. Osa 3: Pariisin merkinnät, kokoelman ilkamoivin jakso, jossa haudataan pelikaani ilmakuoppaan ja jaetaan neuvoja vanhankansan hengessä. Osa 4: Fibonacci, jazz & Narkissos, jossa kepeä olo jatkuu tanssahtelun ja 1200-luvun meiningin merkeissä, kunnes eläimiä alkaa kuolla väkivalloin. Osa 5: Elisabet, jossa sijaitsee kaunis ja kypsä kirje liian varhain kuolleelle äidille. Siitä siroaa koko teokseen aistittava suruntunne, jota kokoelman mittaan on taitettu pois silmistä. Osa 6: Talvinen puutarha, jossa hyvästejä saattelee huikea kuvien tulva. Miki Liukkonen (1989–2023) kirjoitti viisi romaania, kolme runokokoelmaa ja yhden aikuisille tarkoitetun kuvakirjan. Hänen tuotantonsa näyttää ihmiset ja koko maailman kaikessa kauneudessaan, runsaudessaan ja neuroottisuudessaan, hänen teoksissaan olemassaolon yksityiskohtien paljous sataa lukijan ylle vertausten ja metaforien kukkaistulvana.

Millainen on surrealistin päiväohjelma, matemaattis-esteettinen runous tai uusi huilumusiikki? Valkoisia runoja on virkistävän poikkitieteellinen runokokoelma, jossa luonnontieteen ja runon kieli ottavat mittaa toisistaan. Runouden emergenssissä syntyy letkeää rytmiä ja arvaamattomasti kääntyilevää huumoria, joiden alla iso pyörä hiljalleen jauhaa pelon, rakkauden ja salaisuuksien aihelmaa: Ahdistus: istut saunassa. Nielet villaa.