Mikko Aaltonen

Kriminaalipolitiikan tavoitteena on vähentää rikollisuutta ja lisätä turvallisuutta yhteiskunnassa. Mutta onnistutaanko tässä, ja toimivatko jotkin keinot paremmin kuin toiset? Kriminaalipolitiikka nojaa empiiriseen tutkimukseen ja sen uusimpiin tuloksiin tarkastellessaan alan keskeisiä keinoja ja niiden vaikutuksia. Ehkäisevätkö rangaistukset rikoksia? Miten sosiaalipolitiikalla voidaan vaikuttaa rikosten esiintymiseen? Kannattaako poliisin valvontaresurssit kohdistaa riskipaikkoihin ja -ryhmiin vai jakaa tasaisemmin? Mikä on teknologisen rikoksentorjunnan rooli tulevaisuuden kriminaalipolitiikassa? Teos antaa kattavan kuvan kriminaalipolitiikan keinovalikoimasta sekä kriminaalipoliittista päätöksentekoa tukevasta tutkimuksesta. Se soveltuu oppikirjaksi kriminologian, yhteiskuntapolitiikan ja oikeustieteen opintoihin sekä työn ja asiantuntijuuden tueksi alan toimijoille.

Tässä raportissa tarkastellaan Suomessa vuonna 1997 syntynyttä ikäluokkaa ja erityisesti niitä lapsia, joiden vanhemmista toinen tai molemmat ovat syntyneet ulkomailla. Kyseessä on ensimmäinen yleiskatsaus näiden lasten kehityksestä ja kasvuympäristöistä. Tutkimuskohteina olivat lasten perhetaustat, koulutus, terveys, lastensuojelu ja rikollisuus. Lisäksi tutkittiin lasten asuinpaikkojen alueellista jakautumista ja heidän asuinalueidensa piirteitä. Tutkimustulosten mukaan suurin osa ikäluokan lapsista voi hyvin riippumatta siitä, ovatko heidän vanhempansa syntyneet Suomessa vai ulkomailla. Eroja lasten hyvinvoinnissa ja palveluiden käytössä havaittiin kuitenkin sen mukaan, onko vanhemmista toinen vai molemmat syntyneet ulkomailla, sekä sen mukaan, missä maassa vanhemmat ovat syntyneet. Eroja oli muun muassa perheiden taloudellisessa tilanteessa, lasten koulutuksessa sekä sosiaali- ja terveyspalveluiden käytössä. Raportti tuo kaivattua tietoa hyvinvointipolitiikan haasteista, ongelmista ja kehittämiskohteista. Se on suunnattu päätöksentekijöille, asiantuntijoille ja tutkijoille, jotka toimivat sosiaali-, terveys-, koulutus-, työllisyys-, alue-, asunto- ja kotoutumispolitiikan sekä -palveluiden parissa.

Miksi toiset ihmiset tekevät enemmän rikoksia kuin toiset? Mistä syystä laittomuudet kasaantuvat joillekin alueille? Miten köyhyys, ihmisen persoonallisuus ja sosiaalinen kontrolli vaikuttavat rikollisuuteen? Millä tavoin rikollisuus on muuttunut ajan saatossa? Kriminologia tutkii arkaluontoisia ilmiöitä, sillä rikoksen tekijä ei yleensä halua tekoaan muiden tietoon. Myös rikoksen uhri voi pyrkiä mieluiten unohtamaan kokemuksensa. Yhteiskunnallisessa keskustelussa kysymykset rikollisuudestaja turvallisuudesta ovat kuitenkin tulleet yhä tärkeämmiksi. Kriminologia vastaa näihin kysymyksiin uusimman tutkimustiedon avulla. Teoksessa tarkastellaan myös uusia rikosuhkia, kuten kyberrikollisuutta ja terrorismia, sekä rikollisuuden ehkäisemisen keinoja. Kuinka voidaan saavuttaa entistä turvallisempi, kansalaisia oikeudenmukaisesti kohteleva yhteiskunta?