Mikko Heikka

Piispa Mikko Heikka syntyi sinä päivänä syyskuussa 1944, jolloin solmittiin välirauha Suomen ja Neuvostoliiton välillä. Pian alkoi kuitenkin uusi sota. Lapin sodan seurauksena pohjoisen asukkaat siirtyivät evakkoon Ruotsiin. Pieni poika vietti elämänsä ensimmäisen vuoden pakolaisleirillä Tornionjoen länsirannalla. Rauhan tultua alkoi jälleenrakennuksen aika. Se oli täynnä toivoa. Poltetut talot rakennettiin uudestaan. Sodan jälkeen kasvaneet suuret ikäluokat rakensivat hyvinvointiyhteiskunnan. Maailma muuttui paremmaksi.80 vuoden jälkeen ympyrä sulkeutuu. Toivo on katoamassa. Maailmanjärjestystä rakennetaan nyt tykkien ja sotilaiden voimin. Rauha, demokratia ja ihmisoikeudet murenevat. Mitä merkitsevät usko, toivo ja rakkaus maailmassa, joka on niiden vastakohta? Piispa pohtii, onko uskolla enää merkitystä maallistuvassa Suomessa? Onko toivolla enää sijaa, kun tuho ja hävitys uhkaavat? Onko maailmassa vielä tilaa rakkaudelle? Muistelmissaan Mikko Heikka arvioi elämänsä kahdeksaa vuosikymmentä. Hän ei kuitenkaan jää menneeseen. Hän kuuntelee uskon ääniä, etsii toivon merkkejä ja rakkauden tekoja yhä kylmemmäksi käyvässä maailmassa. Mikko Heikka on lähes 60 vuotta kestäneen pappeutensa aikana työskennellyt seurakunnissa, kirkon päättävissä elimissä, Espoon hiippakunnan piispana ja vaikuttanut eri viestimissä. Hän on edistänyt kirkossa ajattelua, jonka mukaan usko tulee todeksi kun se elää ympäröivän maailman iloissa ja kärsimyksissä.

Herättävää keskustelua maailman tilasta ja koronan jälkeisestä ajastaTaloustieteilijä ja piispa pohtivat ihmiskunnan tulevaisuutta perinteisiä ajatusmalleja ravistelevassa kirjeenvaihdossa. Koronaviruksen aiheuttama pandemia muutti nopeasti elämän ja arjen kaikkialla maailmassa. Palaako maailma entiselleen, vai jäävätkö muutokset pysyviksi? Korona-aika on valaissut jo nyt niitä lukuisia tuhoisia kehityspiirteitä, joihin ihmiskunnan olisi aikoja sitten pitänyt puuttua korjaavin toimenpitein. Markkinatalouden ongelmat ovat käyneet ilmeisiksi, kun ihmisen ahneus on johtanut luonnon tuhoutumiseen. Luonto on ollut tähän asti talouden raaka-aineiden varasto ja kaatopaikka, mutta tämä tie on johtanut umpikujaan. Myös globalisaatio on joutunut kriisiin. Ja sitä juuri tarvittaisiin, kun yritetään ratkoa mm. ilmastokriisiä ja muita koko maailmaa koskevia ongelmia. Kirjeenvaihto rakentaa polkuja tulevaisuuteen havaittujen uhkien ja mahdollisuuksien pohjalta. Yhtäältä pohditaan, miten vahvistettaisiin olemassa olevaa hyvän kierrettä. Toisaalta arvioidaan, mitä aivan uutta ja poikkeuksellista voidaan löytää matkalla koronan jälkeiseen aikaan. Mikko Heikka on emerituspiispa, joka toimi Espoon hiippakunnan ensimmäisenä piispana 2004-2012. Heikka on toiminut kirjallisuuskriitikkona ja esseistinä mm. Helsingin Sanomissa, Uudessa Suomessa ja Suomen Kuvalehdessä. Aiemmin hän on julkaissut mm. esseekokoelman Paratiisi ajattelee meissä ja Kapitalismi, kristinuskon musta joutsen ja Vapaina ja tasavertaisina. Ihmisoikeudet uskontojen näkökulmasta. Vesa Kanniainen on Helsingin yliopiston kansantaloustieteen emeritusprofessori. Hän on toiminut myös vierailevana tutkijana Lontoon LSE:ssä (London School of Economics) ja vierailevana apulaisprofessorina Brownin yliopistossa sekä Washingtonin valtionyliopistossa. Kanniainen on ollut toimittamassa seitsemää oikeustaloustieteen kirjaa yhdessä professori Kalle Määtän kanssa.

Sosiaalinen media syntyi alunperin Kalifornian teknohippien unelmista. He uskoivat, että heidän keksintönsä voisivat edistää rauhaa, ihmisoikeuksia ja globaalia oikeudenmukaisuutta. Kehityksen alkumetreillä kaikki näytti hyvältä. Digitalisaatio teki mahdolliseksi kansojen välisen vuoropuhelun ja monen suuntaisen tiedonvälityksen. Taivas laskeutui miesten povitaskuihin ja naisten käsilaukkuihin. Rajattomat tiedon varannot olivat matkapuhelinta pitävän käden ulottuvilla. Unelmien rinnalle astuivat kuitenkin painajaiset. Ansaintalogiikka syrjäytti arvot ja etiikan. Algoritmit alkoivat hallita ihmisten elämää yhä kiihtyvällä vauhdilla. Ne tunkeutuivat neurokemikaalien välityksellä ihmisten arkeen ja uniin. Kadotus syrjäytti hippien taivaan. Millaisia näkemyksiä Raamatun teksteistä avautuu sosiaalisen median valoihin ja varjoihin. Pyhistä kirjoituksista heijastuu hätkähdyttäviä näköaloja. Vanhasta testamentista kuuluu algoritmien kritiikkiä ja Uudessa testamentissa Jeesus twiittaa teräviä, lyhyitä, rosoisia ja elämän makuisia viestejä. Jeesuksen opetuksista useimmat mahtuvat 280 merkin rajoihin. Hän puhui lyhyesti ja unohtumattomasti. Meidän twiittimme katoavat bittien tyhjyyteen. Jeesuksen twiitit elävät ikuisesti. Emerituspiispa Mikko Heikka on kirjoittanut hartauskirjan, jonka luvuissa vuorottelevat pyhät tekstit, meditaatiot, virret ja rukoukset. Ne sekä rohkaisevat että varoittavat. On syytä pitää varansa, mitä työntää taskuunsa tai käsilaukkuunsa.

Kuuluuko väkivalta islamiin? Mitä on ”vihreä buddhalaisuus”? Voivatko eri tavalla uskovat ihmiset oppia luottamaan toisiinsa ja elämään rauhassa keskenään? Väestönkasvu, ilmastonmuutos ja poliittiset mullistukset saavat lähivuosikymmeninä satoja miljoonia ihmisiä liikkeelle. Uskonnoista on tulossa yhä tärkeämpi osa erilaisten globaalien kriisien ratkaisua. Tämä edellyttää uskontojen perusteiden selkeyttämistä sekä uskontojen tietoista irtautumista ääriryhmien ja poliittisten johtajien ohjauksesta. Uskonnot kohtaavat selvittää, miten uskontojen rauhanomainen kohtaaminen on mahdollista, ja esittää, miten eri uskonnot voisivat olla mukana ratkaisemassa ympäristökriisejä eri puolilla maailmaa. Mukana on sekä nykypäivän kohtaamisia että vuoropuhelun juuria vuosisatojen takaa. Uskontojen vuoropuhelun tavoitteena on entistä parempi ymmärrys omasta ja toisten uskonnosta. Jos eri tavalla uskovat oppivat olemaan ”paremmin eri mieltä”, synnytetään luottamusta ja kunnioitusta. Ne ovat välttämättömiä, kun halutaan rakentaa rauhaa ja parempaa maailmaa.