Mikko Uola

Suojeluskunta ja lotat olivat Eurajoellakin noin neljännesvuosisadan ajan maanpuolustushengen ja maanpuolustustaitojen ylläpitäjiä. Näiden järjestöjen vaiheisiin liittyy paljon eurajokelaista paikallis- ja henkilöhistoriaa. Suojeluskunta- ja lottajärjestöt saivat alkunsa vuosien 19171918 poliittisista levottomuuksista, mistä syystä paikalliset kapinanajan tapahtumat selittävät näiden järjestöjen syntyä. Eurajoki joutui tuolloin muun Suomen tavoin levottomien aikojen pyörteeseen. Tämä kirja kertoo vallankumousten ja punakapinan kohtalokkaista ajoista Eurajoella sekä paikallisen suojeluskunnan ja Lotta Svärd -osaston moninaisesta toiminnasta.

Eino Leino kirjoitti loppuvuodesta 1917 puhjenneesta poliittisesta väkivallasta raamatullista sanontaa lainaten: Joka miekkaan tarttuu, se miekkaan hukkuu. Kauhistuneen runoilijan ennustus kävi toteen viimeistään seuraavana talvena punakaartin aloittaessa kapinan ja syyllistyessä lukuisiin väkivallantekoihin. Ne panivat alulle kansallisen tragedian, joka vaati lopulta kymmenientuhansien suomalaisten hengen sekä mittavat aineelliset vahingot. Tämä kirja kertoo vuosien 1917-1918 vallankumouksellisen väkivallan uhreista pääkaupunkiseudulla sekä teoista langenneista seuraamuksista. Se on nykyisessä Suomessa vaiettua karua historiaa.

Marraskuun lopussa 1939 Suomi joutui taistelemaan olemassaolostaan yksin vihamielistä suurvaltaa vastaan. 105 kohtalon päivää esittelee talvisodan tapahtumat hetki hetkeltä aina ensimmäisen päivän terroripommituksista voitokkaisiin mottitaisteluihin ja sodan viimeisiin dramaattisiin tunteihin asti. Kirja kertoo havainnollisesti kunkin päivän keskeiset uutistapahtumat niin etulinjasta, kotirintamalta kuin sodan- ja valtionjohdon tilannehuoneista. Talvisodan 80-vuotisjuhlakirja esittelee Kollaan, Taipaleen ja Suomussalmen taistelujen ohella myös vähemmän tunnettuja tapahtumia, kuten jäänsärkijä Tarmon tragedia Kotkassa, Viipuriin jouluna ampunut ”aavetykki” tai maamme ”elämänlangaksi” rakennettu jäätie Uumajasta Vaasaan.

Hakkapeliitoista korpisotureihin luo yleiskuvan suomalaisen sotilaan taipaleesta keskiajalta näihin päiviin. Miksi kulloinkin sodittiin, miten sodittiin, millaiset olivat aseet ja varusteet, entä miten hoidettiin muonitus ja lääkehuolto? Millaisia sotilaita olivat nuijamiehet, nihdit, hakkapeliitat, karoliinit, krenatöörit, tarkk'ampujat, jääkärit, punakaartilaiset, suojeluskuntalaiset tai talvi- ja jatkosodan korpisoturit? Hakkapeliitoista korpisotureihin on kunnianosoitus suomalaiselle sotilaalle: kestetyille koettelemuksille, lujalle toverihengelle, sankaruudelle, velvollisuudentunnolle - ja loputtomalle sisulle.

Tiesitkö, että suomalaiset ovat joskus hyökänneet Ruotsiin? Tai että koulupoikien salaseura suoritti Helsingissä poliittisia salamurhia 1900-luvun alussa? Entä miksi Venäjän armeija ja laivasto valmistelivat sotilasoperaatiota suomalaisia vastaan lokakuussa 1908? Tämä kiehtova kirja esittelee kymmeniä vähemmän tunnettuja tapahtumia Suomen historiasta aina Ruotsin vallan ajoista tähän päivään. Kirja kertoo myös, millaisen sopimuksen punaiset tekivät vuonna 1918 Neuvosto-Venäjän kanssa - ja millaisen taas valkoiset Saksan kanssa. Maamme historia on täynnä yllätyksiä ja mielenkiintoisia käänteitä!

Turun suojeluskunnat on usein unohdettu, mutta siitä huolimatta olennainen luku maailmansotien välisten vuosikymmenten paikallishistoriaa. Ne olivat vapaahehtoisjärjestöjä, jotka opettivat maanpuolustustietoja ja -taitoja miehille, joiden kohtaloksi tuli puolustaa maata talvi- ja jatkosodassa. Suojeluskuntien perustaminen ajoittui Venäjän vallankumouksen jälkeiseen murrokseen Suomen kohtaloissa. Tuolla ajalla on erityinen merkitys maamme menneisyyttä ja myöhempää kehitystä arvioitaessa. Suojeluskunnat sävyttivät Turussakin yhteiskunnallista elämää seuraavat parikymmentä vuotta. Talvi- ja jatkosodan vuoden osoittivat suojeluskuntatyön arvon. Sodanjälkeinen järjestöjen pakosta tapahtunut lakkauttaminen oli jälleen seurausta historian kulussa tapahtuneesta murroksesta. Suojeluskuntalaisista - lottia unohtamatta - tuli sijaiskärsijöitä, kun Suomen oli yritettävä selviytyä sodanjälkeisestä ulkoisesta paineesta.

Kirjan sivuilla esiintyvät nimellä lukuisat Ähtärin vapaaehtoisen maanpuolustusväen miehet ja naiset. Samalla kirja kertoo paikallisen maanpuolustushistorian tapahtumista alkaen ensimmäisen maailmansodan aikaisista linnoitustöistä ja päättyen kuvattavien järjestöjen pakon edessä tapahtuneeseen lakkauttamiseen sekä sitä seuranneeseen vuosikymmenien mittaiseen vaikenemiseen.

Suomen itsenäistyminen ja vapautuminen runsas sata vuotta sitten ei tunnetusti onnistunut väkivallattomasti. Tämä kirja tarkastelee vallankumouksellisen punakaartin harjoittamaa poliittista väkivaltaa yhden maakunnan, Varsinais-Suomen, näkökulmasta. Se kertoo yksityiskohdittain, miten väkivallasta tuli vuonna 1917 vallantavoittelun väline, ja miten se laajeni seuraavana talvena aseettomien siviilien murhiksi. Kirja selvittää, miten väkivalta sai alkunsa, keihin se kohdistui ja mikä oli lopulta sen hinta eli mitä se tuli harjoittajilleen maksamaan. Kirja perustuu lähinnä valtiorikosoikeuksien asiakirjoihin sekä aikakauden lehdistöön. Kirjoittaja dosentti Mikko Uola on julkaissut aiemmin lukuisia Suomen itsenäisyyden aikaa käsitteleviä tutkimuksia, jotka käsittelevät mm. poliittista väkivaltaa sekä oikeisto- ja vasemmistoradikalismia.

Suomen marsalkka Mannerheimin kulinaarisiin harrastuksiin liittyy hänen omaleimainen juomakulttuurinsa, jonka legendaarisimpia ilmentymiä on Marskin ryyppy. Kirja kuvaa marsalkkamme hienostunutta juomakulttuuria chevalierkaartin upseerina, ylipäällikkönä päämajassa ja seurapiirien isäntänä. Teoksessa esitellään juoman kehittämiseen johtaneita vaiheita sekä annetaan dokumentteihin perustuva resepti ryypylle, jonka koostumuksesta on olemassa varsin erilaisia käsityksiä. Samalla avautuu näkökulma juomakulttuuriin, jonka oleellinen osa on oikeassa paikassa otetun ryypyn tarjoama pikku nautinto. Pitkään loppuunmyytynä ollut teos on nyt jälleen saatavana.