Mikko Väänänen

Mikko Väänänen kääntää toisessa runoteoksessaan kursailematta katseen runouden ikiaikaiseen aiheeseen, Kuuhun. ”Säännöllisesti muodoltaan toistuvan ikuisen merkin” tuttuus kyseenalaistetaan arvoituksellisen hämärällä mutta tarkalla kielellä, jonka humoristinen ja filosofinen vaeltelu tummasävyisellä öisellä taivaalla säteilee runoutta, jossa on aistittavissa niin itämaisia kuin länsimaisiakin sävyjä. Tekstissä liikutaan korkealta matalalle sekä sinusta minuun aidon nondualismin hengessä. Teoksen typografiasta ja kuvituksesta vastaavan Viivi Wariksen Kuu saa monia muotoja aina arkaaisista myyteistä lakonisiksi kirjaimiksi ja siitä tuntemattomaksi toiseksi, unohtamatta kvanttifysiikkaa. Teoksessa perinteet – kuten zen, antiikin ajattelu, kristillinen mythos ja aikalaisajattelu – sotkeutuvat arveluttavan kutkuttavalla tavalla. Q kieltäytyy hyväksymästä aikakauden mätää negatiivista auraa ja sitä vastoin osoittaa mieltä näkemällä kaiken Kuun – tai Q:n – valossa, koskettamalla jokaista ilmiötä osana tuota loistoa, toistoa.

Mietiskelevä, hieman nyrjähtänyt esikoisteos, jossa tekijä mittailee tilaansa tässä maailmassa ja peilien takana.

Merkintöjä Intiasta on filosofinen matkapäiväkirja, joka koostuu vuosien varrella Intiassa (ja Nepalissa) kirjoitetuista teksteistä. Se on tarkkaa määrittelyä pakeneva teos intialaisen ja länsimaisen ajattelun kohtaamisesta. Antropologiseen gonzo- reportaasiin mieltynyt kertoja, joka hetkittäin kutsuu itseään ”orientalistiksi”, saa päähänsä tehdä väitöskirjan intialaisesta filosofiasta, idän ja lännen, ”kahden valtameren kohtaamisesta”. Homma tuntuu lähtevän lapasesta ripulien runnellessa ruumista, rikshakuskien kähveltäessä rahat ja byrokraattien heitellessä kapuloita rattaisiin. Merkintöjä Intiasta on runoutta, esseetä, päiväkirjoja, proosaa ja suutria sumeilematta yhdistelevä teos, joka kiteyttää omalla kummallisella tavallaan erään pätkän Intian ja lännen välisestä dialogista. Mikko Väänänen (s. 1980) on tutkija, runoilija, kirjailija ja filosofi. Merkintöjä Intiasta perustuu Väänäsen akateemisiin tutkimuksiin sekä hänen intohimoiseen suhteeseensa intialaiseen kulttuuriin. Häneltä on lähiaikoina ilmestymässä kolme kirjaa. Esikoisrunoteos ”Minä heiluu” ilmestyy lähikuukausina Palladium Kirjat -kustantamon kautta. Mika Pekkolan kanssa kirjoitettu, meditaatiosta ja zen-traditiosta ammentava, ”Tämä - matka ei mihinkään” ilmestyy keväällä 2019 Basam Booksin julkaisemana.

Tämä - Matka ei mihinkään on kirja henkisyydestä, keskeneräisestä täydellisyydestä ja jokapäiväisen elämän zenistä. Samaan aikaan teos on runollinen matkakirja yksinäisyydestä ja erillisyydestä kohti yhteyttä, jakamista ja myötätuntoa. Kirjassa ikivanha meditaatioperinne kohtaa tämän ajan, kulttuurin ja yhteiskunnan. Taide, filosofia ja psykoterapia toimivat keskustelukumppaneina henkisyydelle. Tämän kautta avautuu toisenlainen näkemys meditaatiosta ja sen mahdollisuuksista. Se on kokonaan uusi ääni suomalaisessa henkisessä kirjallisuudessa, runollinen tietokirja, joka haastaa ja lumoaa. Valaistumisen sijaan kirja lähestyy henkistä harjoitusta arjen, ihmissuhteiden, halun ja ajattelun kautta. Tämä kutsuu nykyhetkeen, elämään sellaisenaan, ristiriitaiseen ja epävarmaan. Mika Pekkola (s. 1979) on kirjailija, tutkija ja filosofian tohtori. Mikko-Pekka Väänänen (s. 1980) on yhteiskuntatieteiden maisteri, filosofi, tutkija ja kirjailija.