Mikko Viljanen

Suomalaisperhe muuttaa 1980-luvulla New Yorkiin isän työn takia. Viisihenkinen perhe asettuu omakotitalolähiöön, ja siitä tulee koti. Tästä alkavat kertojan, perheen keskimmäisen lapsen Onnin muistot. Aika New Yorkissa katkeaa äkilliseen muuttoon takaisin Helsinkiin, jossa lapsuus taittuu nuoruudeksi uuden parhaan ystävän Josen rinnalla. Näin alkaa Onnin 2010-luvulle asti kantava kasvukertomus. Sen mukana kulkevat äidin, pikkuveljen ja isosiskon omat kipupisteet ja toisaalla vuosikymmentenmittainen ystävyys Josen kanssa, jaettu ulkopuolisuus, yhteiset sydänsurut, mutta myös kilpailu, kunnianhimo ja etäisyys. Kaikkea tätä Onni yrittää koostaa eheäksi tarinaksi. Onnen ja onnettomuuden hetket muokkautuvat jälkikäteen: mitä muistetaan, mitä perheenjäsenet tai ystävät muistavat toisin? Onnin ulkopuolisuus näyttäytyy kerta toisensa jälkeen erillisyytenä, pakenemisena, kodittomuutena. Mikko Viljasen neljäs romaani Onni on kaunis teos kasvamisesta,perheestä ja muistista. Romaani on kuin valokuva-albumi, jossa kohtaukset, spekulaatiot, impressiot ja elämän jäämistö muodostavat kollaasin, yhden elämän toden kuvauksen.

Mikko Viljasen runokokoelma Kesken hengityksen kaiken tuulastaa monissa vesissä. Sen runot leikittelevät kielikuvin, mielleyhtymin ja sanaleikein ja luovat tunnistettavia, kertovia tunnelmia ja kuvia. Arkinen todellisuus, yhteiskunta, jättää lapsensa toisinaanvieraana kynnykselle, jolta voi ihmetellä muuttuvaa kaupunkimaisemaa. Arjen alta kuoriutuu myös mielikuvituksen, huumorin ja muistojen mukuloita. Viljasen runoissa pääsevät soimaan perirunolliset aiheet ja tunteet: rakkaus, menetys, aika, lapsuus, ulkopuolisuus. Kesken hengityksen kaiken puhuu tarkkojen havaintojen ja henkilökohtaisten kokemusten kieltä. Runoiksi syntyvät ne, jotka eivät halua syntyä miksikään muuksi.

Oleg Onetškin on vakoojan poika. Isän työ vie hänet teini-iässä Helsinkiin, jossa hän rakastuu ikäiseensä Almaan. Mutta äkkiä Olegin perhe joutuu jättämään Suomen ja lähtemään kauas itään. Siellä kaikki muuttuu. Monta vuotta myöhemmin Oleg palaa Suomeen. Hänestä on tullut monikasvoinen mies – toisinajattelija, taskuvaras, opiskelija, armeijakarkuri. Lyhyeksi tarkoitettu vierailu venähtää pakon sanelemana. Tavatessaan jälleen Alman Olegilla on uusi rooli – laittoman maahanmuuttajan. Oleg tarvitsee Almaa, mutta häntä vetää myös pakkomielteinen rakkaus entiseen tyttöystäväänsä Dariaan. Olegin elämä Helsingissä osoittautuu selviytymistaisteluksi, jossa niin menneisyys kuin tulevaisuuskin pysyvät avoimina. Muistojen sirpaleet ja arvaamattomat tilanteet kuljettavat romaanin taiturimaista kerrontaa. Samalla Olegin tarina kietoutuu toisten venäläissiirtolaisten, ystävä Andrein ja rakastettu Darian kohtaloihin. Maan paino on moniääninen romaani – sekoitus rakkaustarinaa, vakoojaromaania, satiiria ja aistivoimaista ajankuvaa. Se kuljettaa lukijansa kuin juna kauas itään ja takaisin. Kirja kietoo käänteisiinsä useita ihmiskohtaloita, joista vahvimpina soivat Olegin, Darian ja Alman monipolviset melodiat.