Milja Sarkola

Harriet Thesleff, kirjailijan isoisoäiti, lähti kahden majurin kanssa ajomatkalle Karjalankannaksella juuri ennen Suomen sisällissodan päättymistä. Matkan aikana toinen majureista kuoli hämärissä olosuhteissa. Oliko kyseessä onnettomuus, hyökkäys vai intohimomurha? Mikä on totuus tapahtumista ja kuka sen kertoo?

Kaikki on kai hyvin. Kertoja elää vakavaraista elämää kulttuurin piirissä, lapset voivat hyvin, uusi parisuhde on intohimoinen. Vaan puuttuuko jotakin, miksi on jotenkin valjua? Miksi hakeutua hankkimaan lausuntoa psykiatrilta? Onko heteroseksuaaleilla kuitenkin jotain, mitä kertojalta puuttuu? Milja Sarkolan uudessa romaanissa Psykiatrini raivotaan mitä hillityimmin. Minäkertojan käynnit psykiatrilla herättävät eloon jotakin, jota voisi kutsua fantasiaksi - ajatuksen psykiatrista, tämän puolisosta ja heidän ystävistään - ajatuksen täydellisestä elämästä. Psykiatrini on loistelias teos tunteiden siirtyilevyydestä, ihmissuhteista ja perheistä. Sarkola on kirjoittajana yht'aikaa lakoninen kommentoija ja mielipuolinen humoristi. Tämä on ajatuksen kirkkautta.

En dramatiker i medelåldern befinner sig i yrkesmässig kris. Hon famlar i ett töcken av depression, och för att få rätt till sjukdagpenning måste hon besöka en psykiatrisk mottagning. Psykiatern är klarsynt men lekfull. När dramatikern går hem från mötet dröjer han kvar hos henne. Påminner han inte lite grann om hennes egen far? Dramatikern tänker allt mer på psykiatern och hans privatliv. Hon fantiserar om hans borgerliga äktenskap, om middagar, spelkvällar och inspirerande samtal med andra äkta par. Psykiatern och hans vänner ingår i de bildade kretsarna som bär upp kulturlivet, men vad söker de egentligen i konsten? I jagberättarens teaterkretsar betraktas en sådan livsstil med förakt, men också med avundsjuka drömmar om materiell trygghet. Och samtidigt - utgör borgarna inte grundvalen för konstnärernas existens? Dramatikern kan inte släppa tanken på hur hennes eget liv ter sig i psykiaterns ögon. Pågår livet här och nu, i relationerna och sexet, eller är det konsten som är meningen med livet? Min psykiater är en analytisk, roande och nyfiken roman av en av Finlands främsta teaterregissörer, Milja Sarkola. Det är också en stundvis obarmhärtig skildring av att leva tillsammans och att leva med sina besattheter.

Palkitun teatterintekijän Milja Sarkolan esikoisromaanissa Pääomani minäkertoja elättää itsensä apurahojen, palkkioiden ja lipputulo-osuuksien yhdistelmällä. Anteliailla apurahoilla hän pääsee myös ulkomaille, Saksaan ja Yhdysvaltoihin, opinto- ja residenssimatkoille. Töitäkin riittää, kaikki on siis mallillaan - kunhan ne pitää mallillaan, ja siihen auttaa ainakin rahan jatkuva ajatteleminen. Laskeminen on romaanin kertojalle tapa pitää asiat yhtäältä hallinnassa, toisaalta loitolla; henkivakuutukset, sijoitustilit, odotettavissa olevat tulot ja väistämättömät menot tuovat ehkä lohtuakin samalla, kun parisuhde ei ole täysin mallillaan ja mielestä puskee ajatuksia ja tunteita, jotka eivät nyt vain käy laatuun. Pääomani käsittelee loistavan vähäeleisesti ja moralisoimatta varakkuutta - rahallista ja muunkinlaista - ja sen vaikutusta ihmisiin ja heidän välisiinsä suhteisiin. Sarkolan tyyli on lakonisuudessaan äärimmäisen tarkkaa, kertojanlaskemisen ja hallinnan tarve täysin tunnistettavaa, ja kontrolloidun ulkoisen ja korvien välissä vellovan sisäisen maailman hatara yhteispeli suorastaan riipaisevaa.

Allt börjar med att huvudpersonen, tillsammans med sin förmögna, finlandssvenska far ur den övre medelklassen, tar ett bostadslån för att köpa en alldeles för dyr bostad i Helsingfors. Efter det kan hon inte sluta tänka på lånet, på pengarna, på lönsamhet och nytta. Kvinnan är teaterregissör, mamma och hustru, men snart äter sig nyttotänkandet in på alla områden av hennes liv. Vad händer när man börjar betrakta sin bostad, sin man, sitt barn och sin konst i termer av att maximera nyttan? Var hamnar företeelser som vänskap, kärlek, begär och konst? Är det lögn eller tvärtom den yttersta sanningen att se ekonomi i allt? Teaterregissören och dramatikern Milja Sarkola debuterar med en skarp, samtidskritisk och galghumoristisk ideroman.