Milla Ollikainen

Kaksi naista, joita yhdistää sama mies. Mathilda oli kaunis ja herkkä. Loja taitava ja luova. He olivat kumpikin arkkitehti Eliel Saarisen vaimoja. Mathilda ensimmäinen, Loja viimeinen. Molemmat jäivät miehensä varjoon. Kymmenen vuotta elämistään he asuivat saman varjon alla. Kun Mathilda ja Eliel aikanaan erosivat, Mathilda päätyi nopeasti naimisiin miehensä läheisen työtoverin, Herman Geselliuksen kanssa. Vielä samana päivänä Lojasta, Hermanin sisaresta, tuli uusi rouva Saarinen. Ratkaisu oli erikoinen, ja vielä erikoisemmaksi sen teki se, että molemmat pariskunnat jäivät asumaan Saarisen suunnittelemaan Hvitträskiin. Mathilda on romaani kahdesta naisesta, heidän valinnoistaan - myös niistä, jotka tehtiin heidän puolestaan. Se on psykologisesti syvälle luotaava ja feministisesti latautunut kuvaus elämänpoluista, joista toinen oli tasapainoilua oman ja puolison uran välillä ja toinen niin kalteva, ettei se voinut päättyä kuin jyrkänteeseen. Milla Ollikaisen biofiktiivinen romaani leikittelee historiallisilla faktoilla ja luo epookkia, joka pikemminkin tulkitsee kuin jäljentää oman aikansa kohuliittoja ja niiden dramaattisia seurauksia. Mathilda on Milla Ollikaisen (s. 1974) kuudes romaani. Ollikainen on tullut aiemmin tunnetuksi rikoskirjailijana, ja hän työskentelee toimittajana Seura-lehdessä. Mathilda-romaani sai alkunsa, kun Ollikainen löysi sata vuotta vanhoja kirjeitä, jotka paljastivat Mathildan karun kohtalon.

Ühe Helsingi mõjuvõimsa perekonna suvekodu värava eest leitakse kenal suvehommikul konteiner ja selle seest tundmatu uppunud naine. Kui komissar Paula Pihlaja hakkab juhtumit uurima, viivad jäljed Lehmusoja perefirma aastatetaguse äritegevuse juurde Aafrikas. Samal ajal on firmaga seotud kunstifond, mis toetab ekstsentrilise installatsioonikunstniku Kassise loomingut. Kassise viimane kõmu tõotav kunstiteos on üles ehitatud konteineritele. Kirjanikest abielupaari Aki ja Milla Ollikaise ühistööna valminud põnevik valiti rohkem kui 400 laekunud käsikirja hulgast Soome põnevusromaanivõistluse Rikos 2019 võitjaks. Põhjamaade põnevuskirjandusse nordic noir'i kuuluv "Konteiner" on uue sarja esimene osa. Aki Ollikainenon avaldanud kolm romaani ja võitis 2012. aastal Helsingin Sanomate kirjandusauhinna. Milla Ollikainen on avaldanud kolm krimiromaani ja võitis 2012. aastal kirjastuse Like ja Soome põnevikuseltsi korraldatud kirjandusvõistluse "Rikos kannattaa".

Kaksi naista, joita yhdistää sama mies. Mathilda oli kaunis ja herkkä. Loja taitava ja luova. He olivat kumpikin arkkitehti Eliel Saarisen vaimoja. Mathilda ensimmäinen, Loja viimeinen. Molemmat jäivät miehensä varjoon. Kymmenen vuotta elämistään he asuivat saman varjon alla. Kun Mathilda ja Eliel aikanaan erosivat, Mathilda päätyi nopeasti naimisiin miehensä läheisen työtoverin, Herman Geselliuksen kanssa. Vielä samana päivänä Lojasta, Hermanin sisaresta, tuli uusi rouva Saarinen. Ratkaisu oli erikoinen, ja vielä erikoisemmaksi sen teki se, että molemmat pariskunnat jäivät asumaan Saarisen suunnittelemaan Hvitträskiin. Mathilda on romaani kahdesta naisesta, heidän valinnoistaan - myös niistä, jotka tehtiin heidän puolestaan. Se on psykologisesti syvälle luotaava ja feministisesti latautunut kuvaus elämänpoluista, joista toinen oli tasapainoilua oman ja puolison uran välillä ja toinen niin kalteva, ettei se voinut päättyä kuin jyrkänteeseen. Milla Ollikaisen biofiktiivinen romaani leikittelee historiallisilla faktoilla ja luo epookkia, joka pikemminkin tulkitsee kuin jäljentää oman aikansa kohuliittoja ja niiden dramaattisia seurauksia. Mathilda on Milla Ollikaisen (s. 1974) kuudes romaani. Ollikainen on tullut aiemmin tunnetuksi rikoskirjailijana, ja hän työskentelee toimittajana Seura-lehdessä. Mathilda-romaani sai alkunsa, kun Ollikainen löysi sata vuotta vanhoja kirjeitä, jotka paljastivat Mathildan karun kohtalon.

Suomen kuuluisin oikeusjuttu asianajajan silmin.” Juha Manner oli juuri pestautunut asianajajaksi oikeusjuttuun, josta tulisi kirkkaasti suurin hänen urallaan – ja yksi suurimmista koko Suomen rikoshistoriassa. Siitä tulisi myös ensimmäinen ja ainoa juttu, joka pääsisi hänen ihonsa alle ja veisi välillä yöunet.” Kirja sukeltaa Suomen tunnetuimman murhajutun kulisseihin ja käänteisiin. Se on dekkarikirjailijan otteella kirjoitettu kuvaus Anneli Auerin oikeusprosessista, eli jutusta 2472, Auerin asianajajan Juha Mannerin silmin. Miten Manner onnistui vapauttamaan Suomen kuuluisimman lesken murhasyytteestä, vaikka yleinen mielipide mediaa myöten oli kääntynyt Aueria vastaan? Kirjan aineisto on suomalaisessa rikoshistoriassa ainutlaatuinen: se perustuu Mannerin haastatteluihin ja arkistodokumentteihin, ja siinä on hyödynnetty muun muassa suoria otteita kuulustelu- ja oikeudenkäyntipöytäkirjoista. Teos myös tarjoaa mahdollisuuden nähdä, miten puolustusasianaja tekee työtään ja turvaa syytetyn oikeutta joskus huonosti ja paikoin epäilyttävästi toimivan oikeuskoneiston rattaissa.

Karhuryhmän konkarin ensimmäinen tulikoe - karmivan piiritystapauksen läpivalaisu. Murhasta tuomittu Ilpo Larha ampui itsensä lahtelaisessa kerrostaloasunnossa maaliskuussa 1994. Vain 25-vuotiaan Larhan itsemurha päätti piirityksen, joka on yksi Suomen tunnetuimmista rikostapauksista. Seinän takana Larhan itsemurhan kuuli samanikäinen Karhuryhmän jäsen Harri Gustafsberg. Myöhemmin hänestä tuli Karhuryhmän kouluttaja ja operatiivinen johtaja sekä ihmismielen intohimoinen tutkija. Gustafsberg kertoo, millaista oli aloittaa työ suuntaansa hakevassa erikoisyksikössä. Kirjassa kerrataan Larhan kujanjuoksu sekä piiritys, jossa nuori poliisi joutui katsomaan vaaraa silmästä silmään.

Kolarissa iloitaan kaivosyhtiön suuresta hankkeesta, jonka toteutuminen olisi paikkakunnan työllisyydelle elintärkeä. Tunturista löytyvä vanhan mainarin ruumis heittää kuitenkin synkän varjon hankkeen ylle. Paikallislehden toimitukseen saapuva nimetön kirje kertoo, että kaivoksella on keinoja kaihtamattomia vastustajia.

Milla Ollikainen yhdistää Lappiin, Ylläkselle sijoittuvassa rikosromaanissaan klassisen "kuka-sen-teki"-dekkarin kiehtovaan suomalaiseen kansanperinteeseen ja vaiettuun lähihistoriaamme. Lopputulos on vahvan visuaalista. Taitava miljöön kuvaus ja kadehdittavan elävät hahmot istuvat onnistuneesti rikostarinaan, jossa jännitys säilyy herkeämättä loppuun asti. Veripailakat on raikas ja vaarallinen kuin talvinen pakkasyö.

On elokuinen yö ukkosmyrskyn jälkeen Äkäslompolossa. Lukiolaistyttö Nelli Toivoniemi katoaa matkalla kotiin 18-vuotissyntymäpäiviltään, joita hän on viettänyt ystävineen ravintolassa. Vanhempi konstaapeli Juhani Vuontisjärvi joutuu jättämään lohestuskautensa kesken, kun Toivoniemen pahoinpidelty ruumis nostetaan Äkäslompolojärvestä. Jäljet alkavat viitata kylään palanneeseen pikkurikolliseen, ja poliisi arvelee murhan selviävän helposti. Mutta sitten järven pintaan nousee toinenkin ruumis. Kristiina Kuha on tullut Äkäslompoloon etsimään lapsensa isän. Tuekseen hän on ottanut mukaan ystävänsä, toimittaja Eerika Kunnaksen. Kun Eerika tempautuu mukaan murhatutkimuksiin, Kristiinan on kohdattava menneisyytensä yksin. Yksi asia kuitenkin vaivaa häntä: mitä merkitsivät äänet, joita hän kuuli sumuiselta järveltä lukiolaistytön katoamisyönä? Vesiraukka on Ylläkselle sijoittuvan jännitystrilogian toinen osa. Milla Ollikaisen esikoisteos, Veripailakat, ilmestyi syksyllä 2013.

Vanhempi konstaapeli Juhani Vuontisjärven lohestuskausi jää kesken, kun lukiolaistytön pahoinpidelty ruumis nostetaan Äkäslompolojärvestä. Jäljet viittaaavat kylään palanneeseen pikkurikolliseen, ja poliisi arvelee murhan selviävän helposti - kunnes järven pintaan nousee toinenkin ruumis. Vesiraukka on Ylläkselle sijoittuvan jännitystrilogian toinen osa.