Heija on valossa kääntyilevän huonekasvin tai talon katkottua tilaa ravaavan eliön liike. Se on edestakainen toistuma, kehä, joka laajenee ja murtaa hiljalleen pintaa ympärillään. Heija on keskeneräisyyttä ja takeltelua, perilläoloa ja monenaoloa. Heija on tila, koppa, jonka reunat ovat muotoutuneet säilyttämään ja hoivaamaan. Reunojen rajaama suttu sisältää itsessään lauman, kokonaisuuden, jota kohti ja josta pois liike tapahtuu. Heija vetäytyy ja palaa. Minnamari Sinisalon esikoisrunoteoksessa lempeänkuperat kuvavirrat vuorottelevat terävien ja koverien havaintojen kanssa. Kansien, kuorten, seinien ja peitteiden alla on aina enemmän kuin yksi.