Mirjo Anttola-Hakala

Hengitin irtoavaa maalia, omaa ihoani, leikkiä, joka ei koskaan lopu. Hengitin hiuksiini laskeutunutta sudenkorentoa, pieniä ryppyisiä siipiä, lapsuudesta tuttua liikettä ja sadetta, joka saavutti rannan ennen minua. Pian laituri ja riippukeinu ja rannan oksissa roikkuvat matot ja avoin ikkuna ja nälkäinen ahven ja sudenkorennon jaloista pudonneet kuoriaisten ontot kuoret ajautuivat valuvan maalin mukana tavoittamattomiin. Olin yksin keskellä syvää vettä, sinun ihosi minusta irronneena.pelkkä paperinukke

Proosarunoja arkeen palaamisesta vakavan sairauden jälkeen. Kun keho on toipunut, matka jatkuu. Mutta kuinka nopeasti muistikuvat irtoavat?" Ehkä muistikuvat ovatkin vain unikuvia, irtileikattuja jäälauttoja, luonnollisia irtiottoja? Ja kun herään, asun taas talossa, jossa oli piilopaikkoja vilisevä vaatehuone, neljällä kädellä avattavat ikkunat ja piha, jonka jäätyneitä lätäköitä astuin rikki avojaloin"Kirjoittajan edellinen runoteos "Kasvukipuja" palkittiin Päätalo-insituutin vuoden 2010 Möllärimestari pääpalkinnolla.

Runoteoksen runot kertovat naiseksi kasvamisesta edeten lapsuudesta aina keski-iän kynnykselle runo -minä Maijan suulla." Kyllähän me tiesimme, että tulee päivä, jolloin lahkeet lyhenevät ja pusero rinnan ympärillä alkaa kivistää. Tiesimme, että jonain aamuna nenänpää ei ole enää sileä, kainalo karvaton, että naapurin pojan suusta ei kuulu enää hihitystä vaan tahaton murahdus ja sen hengitys alkaa haista minttupastilleilta"Kirja palkittiin Päätalo-instituutin Möllärimestari 2010 -palkinnolla. Ote raadin arviosta: "Hiukan kliseisestä nimestä huolimatta vahvaa, omaäänistä, kerta kaikkiaan hienoa runoutta. Runot ovat vahvasti 2000-luvun traditiossa kiinni. Mielikuvituksen rikkautta riittää, sanat ja sanojen juoksutukset ovat väkevää, mukaansa tempaavaa". Kasvukipuja on kirjoittajan toinen runoteos.

Karkauspäivä on kirjoittajan esikoisteos. Kirja on runomuotoinen päiväkirja rintasyöpäkokemuksesta. Runot kuljettavat tarinaa eteenpäin kronologisessa järjestyksessä arjesta uniin sekä tutkimuskäynneistä kohtaamisiin läheisten ihmisten kanssa. Kirjoittaja toivoo, että kirja toimii myös vertaistukena kaikille, joita sairaus koskettaa. Kirja palkittiin Päätalo-instituutin Möllärimestari 2009 omakustannekirjakilpailun, runoteokset ja aforismikokoelmat sarjan 1. palkinnolla