Naomi Mesin

Yasmican seikkailut jatkuvat... Yasmica on kuin kuka tahansa nuori nainen, tavallinen tyttö maalta. Paitsi että ei ole. Hän on synnyinlahjanaan saanut näkemisen lahjan. Sen myötä tulleen, käsi kädessä kulkevan luovuuden ja villikon luonteen. Miten näiden seikkojen valossa sujuu nuoren naisen elämä; kahden maailman välissä tasapainoilu. Yasmica on jo aivan varhaisessa lapsuudessa tehnyt itsensä kanssa sopimuksen; häneltä eivät harmaannuttajat iloa veisi! Tällä seikkailijattarella onkin taipumus joutua toinen toistaan merkillisimpiin tilanteisiin, joista ei vauhtia ja jännitystä puutu...

Yasmica on kuin kuka tahansa nuori nainen, tavallinen tyttö maalta. Paitsi että ei ole. Hän on synnyinlahjanaan saanut näkemisen lahjan. Sen myötä on tullut myös luovuus ja taiteellisuus. Miten näiden seikkojen valossa sujuu nuoren naisen elämä; kahden maailman välissä tasapainoilu. Yasmica on jo aivan varhaisessa lapsuudessa tehnyt itsensä kanssa sopimuksen; häneltä eivät harmaannuttajat iloa veisi! Tällä seikkailijattarella onkin taipumus joutua toinen toistaan merkillisimpiin tilanteisiin, joista ei vauhtia ja jännitystä puutu...

Keskellä metsäniittyä kasvaa ikivanha puu. Aurinko nousee metsän takaa heijastellen säkenöiviä valojuoviaan oksien välistä. Korkea saniaisten ja sammaleen peittämä kivi heittää varjoaan sen vieressä olevan kirkasvetisen lammen ylle. Vihreä nurmi tuntuu pehmeältä ja vielä aamukasteiselta paljaita jalkojani vasten kävellessäni hitaasti vanhaa puuta kohti. Niityn pitkät heinät tarttuvat vaalean mekkoni helmoihin. Pian kevään ensimmäiset perhoset aloittavat hypähtelevän lennähtelynsä ilmassa. Puun alla hiljaa istuessa ne uskaltautuvat aivan lähelle. Tämä on se paikka, joka vetää puoleensa uudestaan ja uudestaan.. tuttu maisema, sama kuin unessa, maisema jostakin hyvin kaukaa..