Nico Lyra asettelee esikoisteoksessaan Kirjeitä katsojalta runovihon höyhenenkepeisiin säkeisiin lyijynraskaan elossa olemisen painon. Runot vaeltavat kertojansa mukana eri vuodenajoissa, rakkaudessa ja sodan kaukaisessa kumussa, päästäen lukijan tutkimaan pirskahtelevaa, elämässä kiinni olevaa melankoliaa, jonka ympärillämme tapahtuva maailma aiheuttaa. On kyse siitä, että todella kaukaa tullut kantaa matkatavaransa kevyesti.