Niina Hakalahti

Oliko nuorena sittenkään niin ihanaa? Mervin elämä on melko mukavissa uomissa. Työ sosiaalitoimessa sujuu, pahin talouskriisi on selätetty ja aikuiset lapsetkin vastaavat aina silloin tällöin puhelimeen. Arki Tohtorila-yhteisössä toimii sekin ihan mukavasti. Vaikka nuorin asukas Tuulia on muuttanut pois, taloon on tunkua; niin Tuulian poikaystävän koira kuin Mervin äitikin tarvitsevat tilapäismajoitusta. Pian on epäselvää, kumpi heistä on rasittavampi ja pitkäaikaisempi vieras. Yhdessä tohtorilalaiset päättävät tilata netistä sukututkimustestit. Harmittomaksi tarkoitetusta seuraleikistä sukeutuu melkoinen sotku ja vanhoje muistojen mylly etenkin Jukka-Pekalle, joka taiteilee sekä raittiina pysymisen että vanhan rakkautensa kanssa. Menneisyys pitää muutenkin otteessaan. Kun talon uumenista löytyy nuoruuskommuunin aikainen päiväkirja, siitä paljastuu asioita, jotka eivät olleetkaan niin raikkaita ja nostalgian kultaamia kuin he olivat muistaneet. Hyvät päivät, ja vähän huonommat on Niina Hakalahden tragikoomisen Tohtorila-sarjan itsenäinen osa. Sarjassa seurataan kuusikymppisten ystävien yhteiselämää vanhassa talossa. Niina Hakalahti (s.1966) on kirjoittanut toistakymmentä romaania, runo- ja lastenkirjoja sekä kirjoitusoppaita. Kirjailijan työn ohella hän on opettanut luovaa kirjoittamista sekä tehnyt muita kirjallisuusalan töitä.

Eugen joutuu muuttamaan vieraaseen kaupunkiin, vaikka hänellä oli maailman paras koti ja oma huone. Uuteen kouluun on pelottava mennä. Onneksi hän kohtaa siellä Aamoksen. Aamos vie Eugenin katsomaan vanhaa taloa. Pian selviää, että talo ja sen asukas ovat kaikkea muuta kuin tavallisia. Portaat muuttavat muotoaan, pukukangas on jäisenkylmää ja pedatussa vuoteessa valkoisten lakanoiden keskellä on pikimustaa hiiltä. Talon asukas peittyy kummalliseen verkkoon. Lisäksi pihassa kasvaa erikoinen kasvi, joka takertuu Eugenin jalkaan ja haluaa hänen mukaansa. Kasvi osoittautuu puunaiseksi. Eugen ja Aamos palaavat talolle myöhemmin uudestaan ja alkavat tutkia tarkemmin pihan vanhaa autonromua. Kovakuoriaissade yllättää heidät, ja äkkiä maa pettää heidän jalkojensa alla, ja he putoavat. He ovat pudonneet outoon ja pimeään paikkaan, Turhamurhelaan. Paikkaa hallitsevat keksijät, jotka keksivät turhia murheita eli turheita. Pojille selviää, että talon asukkaan tilannekin liittyy keksijöiden juoniin sekä laitteeseen, jonka nimi on turhetihkutin. Alkaa vaarallinen seikkailu halki Turhamurhelan. Pojat joutuvat tutustumaan niin Murheparkiin, Synnyttämöön kuin kummallisten toimintojen koppirivistöönkin. Viimein Eugen ja Aamos kohtaavat mummon, jota keksijät pitävät Turhamurhelassa vankinaan. Mummo, pojat ja puunainen yhdistävät voimansa voittaakseen Turhamurhelan pimeyden ja saadakseen turhat murheet haihtumaan sekä talon asukkaan vapautettua. Saturomaani Eugen, Aamos ja Turhamurhela on ajaton kertomus murehtimisesta, yksinäisyydestä sekä ystävyyden voimasta. Niina Hakalahti on Tampereella asuva kirjailija ja kirjoittamisen sekatyönainen. Hän on kirjoittanut niin runoa kuin proosaakin, jälkimmäistä sekä aikuisille että lapsille.

Loppujen ja alkujen riemukasta juhlintaa. Tohtorila alkaa rapistua. Niin myös sen asukkaat. Liisa kolisee yhtenä yönä alas rappuset, ja Hannun muistisairaus alkaa näkyä muunakin kuin entisen pedantin insinöörin estottomaksi käyneenä pukeutumisena. Onko seitsemän vanhan ystävän yhteisö tulossa tiensä päähän? Siltä näyttää, kunnes Mervi saa idean. Hän päättää ottaa talon tyhjäksi jääneeseen huoneeseen au pairin. Teppo ei tosin nelikymppisenä ole ihan perinteisin au pair. Tohtorilan ongelmat eivät kuitenkaan tähän katoa: Merville tuottaa tuskaa eläköityminen, lapsenlapsettomuus ja muiden joustamattomuus, Helille uuden intohimon, somevaikuttamisen tuomat haasteet ja Vilille se, että kaiken vastustaminen ja velvollisuuksista luistaminen alkaa kuusikymppisenä olla yhä työläämpää. Siksi kaikkien on välillä nostettava tunnelmaa ja juhlittava sitä, mitä yhä on: elämää ja ystävyyttä. Niina Hakalahden Pienen juhlan aika on lämminhenkisen Tohtorila-sarjan kolmas osa. Se keskittyy nuoruuden ystävien kypsässä iässä perustaman yhteisön elämään, joka onneksi on edelleen kaikilla ihan kesken ja levällään. Niina Hakalahti on tamperelainen kirjoittamisen sekatyöläinen. Hakalahti on julkaissut runoja, aikuisten romaaneja sekä palkittuja lastenkirjoja.

Miten sujuu yhteisöelämä aikuisilta? Kun liki kuusikymppinen Mervi saa perinnön ja näkee parhaat päivänsä nähneen kunnanlääkärintalon myynti-ilmoituksen, hän päättää toteuttaa vanhan haaveensa. Mervi ostaa talon ja kerää nuoruutensa kommuunin ihmiset yhteen. Mervi, kahteen kertaan eronnut ydinperhe-epäonnistuja, päättää kerrankin onnistua. Riemukkaassa ja lämminhenkisessä yhteisösarjassa etsitään niin itseä, nuoruutta, perhettä kuin omaa roolia siinä. Tohtorilassa kurotutaan yli kynnysten, sukupolvierojen ja ennen kaikkea yli oman ja toistenkin mukavuusalueen. Mutta miten sovittaa yhteen repeilevä alkoholismi, bakteerikammo, järjestelmällisyys, työt, eläkkeet ja nuorimman asukkaan hippeily? Miten ylipäätään jatketaan yhdessä elämää siitä, mihin aikoinaan jäätiin? Niina Hakalahden Tohtorila-sarjan ensimmäisessä osassa keskitytään Merviin ja hänen ystävänsä Tuulia-tyttäreen, joka yllättäen päätyy sijaistamaan äitiään yhteisöön. Merville maailmanparantamisen lahja ja vankkumaton usko hyvyyteen tuottavat päänvaivaa, mutta onneksi elämään löytyy uudenlaista hehkua yli seitsemänkymppisen Martin muodossa. Tuulialla on puolestaan paljon ideoita, mutta niiden toteutus aiheuttaa ongelmia. Hän järkyttääkin yhteisöelämän rakenteita monella tavalla. Niina Hakalahti (s.1966) on kirjoittanut toistakymmentä romaania, runo- ja lastenkirjoja sekä kirjoitusoppaita. Kirjailijan työn ohella hän on opettanut luovaa kirjoittamista sekä tehnyt muita kirjallisuusalan töitä.

Pihaleikki muuttuu seikkailuksi! Helppolukuinen kirja lukemaan oppineille. Daalia pelaa kavereiden kanssa pihalla, kun pallo lentää vahingossa naapurin aidan yli. Naapuri on pelottava Erakko, jonka huhutaan syövän lapsia. Kun joku heittää pallon takaisin, siihen on teipattu hiuksianostattava uhkaus: ”Varoitus! Älkää häiritkö noitaa!” Kaverukset päättävät selvittää, onko naapuri oikeasti noita. Mutta sitten Erakon pihalle putoaa Daalian avain... Helppolukuinen ja hersyvästi kuvitettu kirja on kutkuttava tarina siitä, miten juoruissa ei useinkaan ole päätä eikä häntää. Kaikelle löytyy selitys, kunhan uskaltaa tutkia tarkemmin. Opi lukemaan Kirjakärpänen-sarjan avulla!

Palkitun Tuukka-Omar-sarjan kuudennessa osassa kohdataan erilaisia luopumistilanteita. Lisäksi tutustutaan syvällisesti kanoihin ja muistetaan, miten tärkeitä eläinten oikeudet ovat. Kirjan lopussa on tieto-osio kanoista ja kukoista. Niina Hakalahden lempeän utelias kerronta viihdyttää ja kannattelee lukijaa. Tuukka-Omarin kotona tapahtuu vesivahinko ja edessä on muutto väliaikaiseen asuntoon, äidin Anna-työkaverin taloon. Tuukka-Omar ei millään haluaisi asua missään muualla kuin kotona - tätä tosiasiaa ei muuta sekään, että Annalla on kukko ja kanoja. Aivan kuin muutossa ei olisi tarpeeksi riesaa, ärsyttävät riimit alkavat piinata Tuukka-Omaria juuri kun hän on nukahtamassa. Ja kun Tuukka-Omar menee ikiomaan tuttuun luokkaansa, hän joutuu yllättymään. Eikä tässä vielä kaikki: Synnöve-mummo kertoo odottamattoman uutisen, isän auto reistailee, Olavin marsu joutuu muuttamaan ja Liinan vatsa tulee tosi kipeäksi. Onneksi mainiot kanat tuovat iloa kaiken keskelle. Mitä enemmän Tuukka-Omar oppii kanoista, sitä enemmän hän innostuu. Niina Hakalahti (s. 1966) on tamperelainen kirjailija, joka kirjoittaa niin lapsille kuin aikuisillekin. Hänellä on kolme kanaa ja kissa sekä vanha, vino talo.

Kirjoittamisen voi aloittaa kuka tahansa, milloin tahansa. Joskus on kuitenkin vaikea päästä alkuun ilman ulkopuolista sysäystä. Niina Hakalahden veikeä ja inspiroiva kirjoittamisopas tarjoaa 104 erilaista harjoitusta - kaksi jokaiselle viikolle - sekä pohdittavaa harjoitusten oheen. Osalle tehtävistä on myös tarjottu vaihtoehtoisia harjoituksia. Syön aamupalaksi Eiffel-torneja antaa välineet kirjoittamisesta innostumiseen ja sen hyville vaikutuksille altistumiseen. Hakalahti punoo oppaassa yhteen kokeneiden kirjoittajien vinkit ja omakohtaiset kokemuksensa kirjoittamisen saralla. Helposti lähestyttävä teos sopii kaikentasoisille kirjoittajille.

Vimmainen ja koskettava romaani perheestä, jonka elämän vaikea lapsi muuttaa kaleidoskooppimaisen sekavaksi. Anni ja Juho saavat pitkän yrityksen jälkeen odotetun lapsen, Johanneksen. Pian käy ilmi, että Johannes ei ole kuin muut lapset: hän itkee enemmän, kiukuttelee enemmän, vaatii enemmän. Vähitellen koko perheen elämä pyörii Johanneksen oikkujen ympärillä, eikä mikään tavallinen ole enää tavallista. Selitystä Johanneksen käytökseen ei löydy. Kun Johannes kasvaa, hänen hallitsemisensa käy entistä vaikeammaksi. Tilanne kärjistää esiin myös Annin ja Juhon erilaiset perhetaustat ja arvot.

Mitä kuuluu, Tuukka-Omar? jatkaa palkittua Tuukka-Omar-sarjaa. Viidennessä osassa sivutaan kulutuskulttuuria, taloudellisesti eri asemassa olevia perheitä sekä koulukiusaamista - näitä kaikkia tietenkin Tuukka-Omarin maailmaan sopivalla lempeällä ja uteliaalla tavalla. Shakkikerhoon tulee vastikään paikkakunnalle muuttanut Julius, joka kutsuu Tuukka-Omarin ja tämän parhaan ystävän Paavon kotiinsa pikkujouluihin. Pojat eivät ole koskaan vierailleet niin isossa ja erikoisessa talossa. Juliuksen kodin erityispiirteet vain korostuvat, kun Paavon kotona patterit reistailevat, mikro lakkaa toimimasta ja isä kantaa hajonneiden esineiden tilalle kierrätystavaraa. Koulussa kuudennen luokan Jalmari kavereineen ottaa Tuukka-Omarin silmätikukseen. Aivan kuin tässä ei olisi tarpeeksi, Paavoa vaivaava uusien tavaroiden himo vain pahenee ja äityy äärimmilleen, kun luokkakaveri Olavi saa juuri sen puhelimen, josta Paavo on unelmoinut. Lopulta kaikki kääntyy parhain päin. Selväksi käy, että kivoja koteja on monenlaisia ja että uudet esineet eivät automaattisesti tuo onnea. Sekin kirkastuu, että kaikilla on elämässään mukavia ja jännittäviä asioita, mutta ne eivät suinkaan ole kaikilla samoja. Niina Hakalahti (s. 1966) on tamperelainen kirjailija, joka kirjoittaa niin lapsille kuin aikuisillekin. Hänellä on kolme kanaa ja kaksi kissaa sekä vanha, vino talo.

Tuukka-Omar tempaistaan muutosten pyörteeseen ja suhde parhaaseen ystävään Paavoon joutuu koetukselle. Edes Tuukka-Omarin rakentama muutoksenpoistokone ei auta! Tuukka-Omarin ja Paavon kesäloma alkaa dramaattisissa tunnelmissa. Heidän lempipaikkansa, koulun pihalla sijaitseva Jänisbaari, on uhattuna. Pihaa myllätään, sillä koulun yhteyteen on tulossa päiväkoti. Poikia tämä huolestuttaa, samoin kuin minilapsetkin, jotka jo elokuussa kirmailisivat koulun pihalla. Tuukka-Omarin äiti kertoo kuitenkin piristävän uutisen: Tuukka-Omarin serkku Kasper tulee Ruotsista kyläilemään. Kun Kasper ja hänen äitinsä Annikki tulevat, heillä onkin mukanaan yllätys: Kasperin yksivuotias pikkusisko Bella. Kasper ehdottaakin, että pojat harjoittelisivat Bellalla, jotta minilasten kohtaaminen elokuussa sujuisi paremmin. Paavo ja Kasper alkavat viihtyä vähän liian hyvin yhdessä. Lisäksi Tuukka-Omarin ja Paavon yhteinen minipossu Jaska sairastuu sikaruusuun. Ja vaikka tässä olisi jo tarpeeksi, Tuukka-Omarin äitiin iskee remontti-innostus. Tuukka-Omarin perheessä eletään tavallista kerrostaloelämää, mitä nyt Tuukka-Omar välillä lentää isän kanssa matolla ja puhuu äidinkielen lisäksi isänkieltä, arabiaa. Jukka Lemmetty tavoittaa kuviinsa hienosti tarinan lämmön, huumorin ja tunnelman.

Tuukka-Omar on kahdeksanvuotias poika, jonka äidinkieli on suomi ja isänkieli arabia. Hän on perinyt Omar-setänsä keksijänlahjat ja isänsä suuren nenän, sikeäunisuuden - ja yöpissaamisen. Tuukka-Omar ja hänen paras kaverinsa Paavo valitaan aina liikuntatunneilla viimeisinä joukkueisiin. He ovat kuitenkin tehneet yhdessä verettömän verivalan ja kirjan, jonka nimi on ’Peruna pelastaa maailman’. Niina Hakalahden ensimmäinen lastenromaani kuvaa nuoren pojan elämää viisaasti ja sydämellisesti, pilke silmäkulmassa. Tarinaa siivittää Jukka Lemmetyn iloinen kuvitus.