Niko Kettunen

Kattava kavalkadi eläinkunnan omituisuuksiaMiksi seepia ei koskaan saisi aikaan laturaivoa? Jos meritähti käyttäisi hattua, miten se puettaisiin? Miksi tähtikuonokontiainen olisi oivallinen hallitustunnustelija? Mikä esti iilimatoilmapuntarien maailmanvalloituksen? Olisiko kohulta vältytty, jos ministerin solmiota olisi pesukarhun sijaan koristanut sävyisä kapybara? Tiedetoimittaja Niko Kettusen ilahduttavat eläinpakinat ovat tuttuja Helsingin Sanomien Tiede-sivujen ”Viikon eläin” -palstalta. Kaikenkarvainen kapybara esittelee värikkään kattauksen luonnon pieniä ihmeitä ja ihmetyksiä.

Tiedetoimittajan tarinoita luonnon ihmeellisimmistä eläimistä! Osaavatko pulut vakoilla? Mikä eläin kituuttaa talven yli kestohumalassa? Ratkeaisiko terveydenhuollon kriisi, jos osaisimme kasvattaa uusia raajoja aksolotlin tavoin? Entä mitä yhteistä on Putinilla ja sinitäplätursaalla? Tiedetoimittaja Niko Kettusen oivaltavat eläinpakinat planeettamme pienistä ihmeistä ja erikoisuuksista esittelevät 101 veikeää otusta maalta, mereltä ja ilmasta. Kettusen ”Viikon eläin” -palsta Helsingin Sanomien Tiede-sivuilla on jo pitkään ilahduttanut lukijoita tasavallan presidenttiä myöten.” Euroviisuissa on nähty jos jonkinlaisia esityksiä, muttei sentään laulavia kaloja. Sellaisiakin on. Konnakalat (Batrachoididae) ovat känsäisiä rumiluksia. Ne näyttävät kaksi viikkoa metsässä ryypänneeltä Lordilta. Ne osaavat myös musisoida, ainakin joten kuten. Konnakalat pystyvät tuottamaan ainakin viittä erilaista ääntä houkutellakseen naaraita ja kertoakseen saalistajille ja muille uroksille, että kannattaisi pysyä loitolla. Äänet vaihtelevat eräänlaisesta vihellyksestä örinään ja matalaan pörinään. Kalan ääntely muistuttaa lähinnä epävireistä säkkipilliä. Jos sen luokittelisi musiikiksi, täytyisi kai puhua jonkinlaisesta kokeellisesta black metalista. Konnakalat eivät silti ole ainoita veden muusikkoja. Silakat viestivät toisilleen päästämällä erittäin kimakoita pieruja.”

Tiedetoimittaja Niko Kettusen pakinakokoelma Viikon eläimet tuo yhteen Helsingin Sanomista tutut suositut tekstit, jotka ovat jo pitkään ilahduttaneet luonnosta ja planeettamme pienistä ihmeistä kiinnostuneita lukijoita. Mikä eläin järjesti maailman ensimmäisen ämpärijonon? Olisiko Länsimetro valmistunut nopeammin, jos etana olisi kaivanut sen? Entä mitä yhteistä on karibianseepialla ja keskustapoliitikolla? Tiedetoimittaja Niko Kettusen oivaltavat eläinpakinat planeettamme pienistä ihmeistä ja erikoisuuksista esittelevät yli sata veikeää otusta maalta, mereltä ja ilmasta. Kettusen ”Viikon eläin” -palsta Helsingin Sanomien Tiede-sivuilla on jo pitkään ilahduttanut lukijoita tasavallan presidenttiä myöten.

Vaahtopäiden alla, syvän sinisen meren maailmassa, avautuu elämän taianomainen kirjo. Aalloissa keinuvat levät, korallien kätköissä uivat kalaparvet ja koko muu meren eliöstö ovat mittaamaton, huikaiseva universumi, jota me ihmiset pääsemme vain kurkistamaan. Aikojen alusta asti elämä merissä on saanut kehittyä omalla painollaan, mutta viime vuosikymmeninä ihmisen piittaamattomuus on aiheuttanut suurta tuhoa. Ryöstökalastus, myrkyt, jätemuovit ja ilmastonmuutos - merissä tapahtuu paljon vahinkoa, kun ihminen haalii ja käyttää luonnonvaroja ympäristöstä piittaamatta. Kirja on rakkaudentunnustus merelle. Huikaisevat vedenalaiset valokuvat on valittu Juha Nurmisen ottamien tuhansien otosten joukosta. Kuvien myötä lukija pääsee matkalle maailman merille. Niko Kettusen hieno tapa valottaa meren evoluutiota ja elämää sekä hänen pakinankaltaiset tarinansa yksittäisistä merenelävistä tekevät kirjasta ainutlaatuisen lukukokemuksen. Olkoon kirja lukijalleen samalla muistutus siitä, että meri ei ole ihmisen resurssien lähde vaan ihmeellinen, elinvoimainen osa luontoa, jonka jätämme perinnöksi tuleville sukupolville.