Niko Soininen

Mikä on oikeuden olemus? Mitä on oikeustieteiden tieteellisyys? Miten tutkia oikeutta? Suomalaisen oikeustutkimuksen oppi- ja käsikirja ”Oikeus ja sen tutkiminen” avaa oikeustieteiden ajattelun teoreettisia ja filosofisia lähtökohtia. Se myös esittelee oikeustutkimuksen eri suuntauksia ja menetelmiä. Kirjassa käsitellään laajasti ihmistieteellisen tutkimuksen yleisiä kysymyksiä, jotka liittyvät tutkimusprosessin hallintaan, tieteenfilosofiaan ja yhteiskuntateoriaan. Oikeutta voi tutkia monella tavalla. Kirjassa kuvataan 2020-luvun suomalaisen oikeustutkimuksen muotoja ja tapoja. Myös tieteelliset kiistat liittyvät oikeustieteisiin, koska ne vievät tieteellistä keskustelua eteenpäin. Oikeustutkimus sisältää lukuisia suuntauksia, tiedonhankinta- ja analyysimenetelmiä sekä tapoja tulkita erilaisia aineistoja. Yhtä oikeaa tapaa tehdä oikeustutkimusta ei ole.” Oikeus ja sen tutkiminen” ei vaadi lukijalta aiempia oikeustieteiden tai tieteellisten tutkimusmenetelmien opintoja. Kirja on tarkoitettu oppikirjaksi yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen oikeudellisen opetuksen tarpeisiin peruskurssitasolta tohtoriopintoihin saakka. Teos soveltuu käsikirjaksi kaikille oikeudesta ja sen tutkimuksesta kiinnostuneille.

Oikeus perusteltuun päätökseen on subjektiivinen oikeus, jonka peruskivet on muurattu Euroopan ihmisoikeussopimukseen, perustuslakiin, hallintolainkäyttölakiin ja hallintolakiin. Perustelujen avoimuudella ja oikeellisuudella on perustavanlaatuinen merkitys oikeusturvan toteutumisen kannalta. Vesioikeudellisen lupaharkinnan kohdalla perustelujen oikeudellisten avoimuus- ja oikeellisuusvaatimusten erittely on haasteellista, koska vesienkäyttöhankkeiden sallittavuus perustuu usein oikeudellisesti merkittävää harkintavaltaa jättävään hyötyjen ja haittojen vertailuun (intressivertailu). Teoksessa tarkastellaan, miksi vesilain intressivertailuratkaisut tulee perustella ja miten tuomioistuimet ja lupaviranomainen voivat täyttää oikeudellisen perusteluvelvollisuutensa tulkinta- ja harkintaperustelujen osalta. Lisäksi tarkastellaan, miten erityisesti korkein hallinto-oikeus on vesilain mukaisten lupa-asioiden viimeisenä valitusasteena suoriutunut perusteluvelvollisuuden asettamien edellytysten täyttämisessä. Tutkimuksessa täsmennetään jäsentymätöntä kansainvälistä ja kansallista keskustelua perustelujen avoimuudesta ja intressivertailun oikeuttamisesta. Menettelyllinen vaatimus perustelujen avoimuudesta ja aineellisoikeudellinen vaatimus perustelujen oikeellisuudesta kietoutuvat yhteen läpi tutkimuksen. Tutkimuskysymyksiin vastataan lainopin, oikeusteorian ja empiirissävytteisen oikeustapausanalyysin keinoin. Tutkimuksen keskeisenä tuloksena on voimassa olevaan oikeuteen tukeutuva analyyttinen rakennelma avoimuuden muunnelmista ja vesilain intressivertailun oikeuttamisesta, minkä avulla perustelujen avoimuutta ja oikeellisuutta on mahdollista arvioida voimassa olevan oikeuden sisältä käsin kriittisesti. Empiirisestä näkökulmasta keskeisenä tuloksena on, että noin viidennes tutkimuksessa analysoiduista korkeimman hallinto-oikeuden intressivertailutapauksista näyttäytyy vesioikeudellisen perusteluvelvollisuuden näkökulmasta arvostelulle alttiina. Tutkimuksesta on hyötyä erityisesti perusteluista kiinnostuneille oikeustieteen tutkijoille niin ympäristöoikeuden, hallinto-oikeuden, valtiosääntöoikeuden kuin oikeusteorian piirissä sekä tuomioistuimille ja lupaviranomaisille, joiden vastuulla vesioikeudellisen perusteluvelvollisuuden toteuttaminen on.