"Jari oli kahdenkymmenenseitsemän ikäinen. Aikoinaan hän oli opiskellut Oulussa luonnontieteellisessä. Mutta jo toisena yliopistovuonna oli siihenastinen into nopeasti haihtunut. Se oli muuttunut jopa suoranaiseksi inhoksi kaikkea tietoa, tieteellisyyttä, ja varsinkin yliopistoa kohtaan. Hänestä alkoi tuntua huomattavasti uljaammalta ja elämänmakuisemmalta heittää opinnot ja katsoa mitä elämällä oli muuta tarjottavaa. Hän muutti etelään, Tampereelle. Seuraavat vuodet kuluivat kirjoja lukemalla ja olutta juomalla. Romaanien henkilöt olivat hänen uusia ystäviään, samoin elämän kolhimat laitapuolen kulkijat. Hän ei ollut tehnyt pesäeroa pelkästään ylipistoon ja vanhoihin ystäviin. Hän oli tullut allergiseksi "kunnon kansalaisia" kohtaan sinänsä. Välistä hän teki pätkätöitä, mitä sattui saamaan. Kaikki työ sinänsä kelpasi, kunhan niissä ei vaadittu tietämään mitään..."