Nunna Ksenia

Pyhittäjä Arseni Konevitsalainen toi Athosvuorelta saamansa Jumalansynnyttäjän ikonin Laatokalle Konevitsan saareen vuonna 1393. Ikonista tuli hänen perustamansa luostarin hengellinen aarre. Vuonna 1610 Konevitsan luostari tuhoutui ruotsalais-suomalaisten joukkojen hyökkäyksessä. Veljestö siirtyi ikoni mukanaan evakkoon Novgorodiin. Konevitsan luostari perustettiin uudelleen vuonna 1718, mutta ikoni palautettiin sinne vasta vuonna 1799. Matkalla se viipyi kaksi kuukautta Pietarissa, jossa sen kautta tapahtui kahdeksan ihmeparantumista. Vuonna 1940 Konevitsan luostarin veljestö siirtyi luovutetusta Karjalasta Keiteleelle Hiekan tilalle. Siellä luostarin alueella pidettiin ortodoksisten nuorten kesäleirejä. Vuonna 1956 Konevitsan luostarin viimeiset munkit siirtyivät ikoni mukanaan Heinävedelle Uuden Valamon luostariin. Ihmeitä tekevä Jumalansynnyttäjän ikoni sijoitettiin kunniapaikalle luostarin kirkkoon. Jumalansynnyttäjän Konevitsalainen ikoni on Suomen ortodoksisen kirkon suurin hengellinen aarre.

Lintulan luostari Heinävedellä on pohjoismaiden ainoa ortodoksinen nunnaluostari. Sen elämässä ovat onnistuneella tavalla yhdistyneet perinteisen luostarielämän erilaiset painopisteet kuten työ ja rukous, ihmisten kohtaaminen ja hiljaisuuteen vetäytyminen. Tämä kirja kertoo sanoin ja kuvin sisarten elämästä sekä antaa vastauksia kysymyksiin, joita luostarissa vierailu herättää kävijöiden mielessä. Kirjan luostarielämää käsittelevän osan kirjoittajina ovat luostarin omat sisaret.