”Aina vannoo olevansa HILJAAja kuitenkin kerran toisensajälkeen yllättää itsensä puhumasta puhumasta puhumasta...”30 vuoden vaietun puhumisen tarpeen jälkeen,olen viimein saanut sinä aikana kynällä pukah-tamani koottua, josta laajemmasta kokoelmastanyt mahdollisuuden myös tähän: ”Yksinäisten tuolien armeija”. Ne olivat siivouksen jälkeen pöydille nostetutbaarijakkarat, joista nimikkorunon sain. En tiennyt, että näin voi käydä, mutta tässätämä on. Toivottavasti joku ilahtuu! = )