Oksana Vasjakina

Molodaja poetessa vezet prakh materi iz Volgogradskoj oblasti v Sibir, chtoby pokhoronit ego na rodine rjadom s babushkoj i tetkoj. Iz Volgograda v Moskvu, iz Moskvy v Novosibirsk i Irkutsk na samoletakh i zatem - chetyrnadtsat chasov na avtobuse cherez tajgu v malenkij tupikovyj gorod Ust-Ilimsk. Tschatelno dokumentiruja ritual proschanija, oslozhnennyj bjurokraticheskoj volokitoj, geroinja sovershaet put k postizheniju seksualnosti, zhenstvennosti i smerti, a takzhe novomu sposobu opisanija etogo opyta. Oksana Vasjakina - poetessa, pisatelnitsa, esseistka, laureatka pervoj stepeni premii "Litsej" (2019).

Oksana Vasjakinan järisyttävän hieno omakohtainen romaanitrilogia huipentuu. Ruusu on romaani Svetlana-tädistä. Kertoja yrittää ratkoa tätinsä lyhyen, lähes mitättömän elämän arvoitusta. Muistojen sirpaleista rakentuu monisyinen kuva, jossa vaikea äitisuhde, arjen hallitsemattomuus ja välinpitämättömyys omasta kohtalosta kulkevat rinnakkain lapsenomaisen vilpittömyyden ja haavoittuvuuden kanssa. Mitä syvemmälle kertoja uppoutuu Svetlanan tarinaan, sitä vahvemmin hän tuntee tähän jonkinlaista kohtalonyhteyttä. Tädin elämä näyttää valuneen hukkaan, kertoja taas löytää kirjoittamisesta keinon pysytellä pinnalla. Kurjista oloista ja viheliäisestä elämästä löytyy lopulta myös kauneutta.

Takogo sveta v mire ne bylo do pojavlenija N. Rasskazy "Ja zavorozhenno slushala O. Na fone ee gustoj, napolnennoj strastjami zhizni moja sobstvennaja kazalas bezlikoj. Mne khotelos khotja by po kasatelnoj byt prichastnoj k bure, v kotoroj O. prebyvala ezhesekundno". Novuju knigu Oksany Vasjakinoj sostavili 11 rasskazov o zhenschinakh: v kazhdoj iz etikh istorij, razvorachivajuschikhsja v nulevykh i desjatykh, geroini drejfujut po semnym kvartiram, indijskim gostinitsam, komnatam v tsentre Moskvy i ne bojatsja riskovat. Rasskazchitsa nabljudaet za tem, kak ikh sudby raz za razom povisajut na voloske; inogda ona vmeshivaetsja v khod sobytij, no vsegda ostaetsja nemnogo v storone. Za etoj "ustranennostju" povestvovatelnitsy - naprjazhennyj poisk istochnika i prirody sobstvennykh odinochestva i zabroshennosti. Oksana Vasjakina - pisatelnitsa, laureatka premij "Litsej" (2019) i "NOS" (2021).

"V etoj knige vy uvidite rytviny, petli i tupiki. Esli uchishsja pisat u podleska - ne bojsja zastrevat i plutat". V poeticheskikh tsiklakh, sostavivshikh knigu "O chem ja dumaju", Oksana Vasjakina prodolzhaet issledovat temnye ugly pamjati, svjazannye s semejnym i lichnym opytom, telesnostju i vzrosleniem. No na etot raz vzgljad pisatelnitsy sosredotochen esche i na vremeni kak takovom: puteshestvuja po "krotovym noram" svoej biografii, ona metodichno fiksiruet tektonicheskie sdvigi v sobstvennom soznanii i okruzhajuschej realnosti. Osoboe mesto v sbornike zanimaet "Kniga Guro" - poema-issledovanie, popytka proniknut vnutr lichnogo i khudozhestvennogo opyta poetessy Eleny Guro (1877-1913). Oksana Vasjakina - pisatelnitsa, laureatka premij "Litsej" (2019) i "NOS" (2021).

Rohkeudestaan ylistetyn, kotimaassaan kielletyn venäläiskirjailijan katse kääntyy äidistä isään omakohtaisen romaanitrilogian toisessa osassa. Kauan kuvioista poissa ollut rekkakuski-isä kutsuu runoilijatyttärensä mukaan työkeikalle aron halki. Päihderiippuvainen isä sairastaa aidsia ja tekee kuolemaa. Rekan tupakansavuisesta ohjaamosta aro näyttäytyy salaperäisenä ja houkuttelevana, mutta myös järjettömänä ja julmana. Oksana Vasjakina kuvaa köyhyyttä, väkivaltaa, vihaa ja häpeää avoimen suorapuheisesti. Tyttären suhde isään kasvaa heijastelemaan hänen sukupolvensa suhdetta kotimaahansa, Neuvostoliiton jälkeiseen todellisuuteen.

"Inogda ja sprashivaju u sebja, pochemu dlja pisma mne nuzhna figura izvne: mat, otets, Svetlana. Pochemu ja ne mogu napisat o sebe? Potomu chto ja - eto osnova otrazhajuschej poverkhnosti zerkala. Metallicheskoe napylenie. Mozhno dolgo vsmatrivatsja v iznanochnuju storonu zerkala i nichego ne uvidet, krome melkoj pobleskivajuschej pyli. Ja otrazhaju realnost". Avtofikshn-trilogiju, nachatuju knigami "Rana" i "Step", Oksana Vasjakina zavershaet romanom, v kotorom pytaetsja razgadat tajnu korotkoj, pochti nevesomoj zhizni svoej teti Svetlany. Iz nebolshikh fragmentov pamjati skladyvaetsja slozhnyj obraz, v kotorom tjazhelye otnoshenija s materju, bytovaja neustroennost i ravnodushie k sobstvennoj sudbe sosedstvujut s pochti detskoj ujazvimostju i chistotoj. No chem dalshe geroinja pogruzhaetsja v rasskaz o Svetlane, tem silnee ona osoznaet nerazryvnuju svjaz s nej i tem bolshe uznaet o sebe i prirode svoego pisma. Oksana Vasjakina - pisatelnitsa, laureatka premij "Litsej" (2019) i "NOS" (2021).

Venäläiseksi nykyromaaniksi shokeeraavan avoin autofiktiivinen kertomus nuoren homoseksuaalin naisen matkasta Venäjän halki, äidin tuhkat kainalossaan. Tytär kuljettaa äitiään Siperiaan haudattavaksi. Hän haluaa ymmärtää viha-rakkaussuhdetta, joka heillä oli toisiinsa. Äiti ajatteli, että tytär oli kirottu ja että hänen oma syöpänsä oli alkanut rintaan jääneestä maitotipasta. Sysimustaa huumoria tihkuva, sydäntä raastava teos rakentuu kuin mosaiikki selvitykseksi hyvin yksityisestä kokemuksesta. Samalla se kasvaa runolliseksi tutkimukseksi naiseudesta, äitikultista ja homoseksuaalisuudesta nyky-Venäjällä.” Haava ei tullut siitä, ettei hän pysynyt hengissä, vaan siitä, että hän ylipäänsä oli olemassa.”

Avtofikshn-trilogiju, nachatuju knigami «Rana» i «Step'», Oksana Vasjakina zavershaet romanom, v kotorom pytaetsja razgadat' tajnu korotkoj, pochti nevesomoj zhizni svoej teti Svetlany. Iz nebol'shih fragmentov pamjati skladyvaetsja slozhnyj obraz, v kotorom tjazhelye otnoshenija s mater'ju, bytovaja neustroennost' i ravnodushie k sobstvennoj sud'be sosedstvujut s pochti detskoj ujazvimost'ju i chistotoj.

Venäläiseksi nykyromaaniksi shokeeraavan avoin autofiktiivinen kertomus nuoren homoseksuaalin naisen matkasta Venäjän halki, äidin tuhkat kainalossaan. Tytär kuljettaa äitiään Siperiaan haudattavaksi. Hän haluaa ymmärtää viha-rakkaussuhdetta, joka heillä oli toisiinsa. Äiti ajatteli, että tytär oli kirottu ja että hänen oma syöpänsä oli alkanut rintaan jääneestä maitotipasta. Sysimustaa huumoria tihkuva, sydäntä raastava teos rakentuu kuin mosaiikki selvitykseksi hyvin yksityisestä kokemuksesta. Samalla se kasvaa runolliseksi tutkimukseksi naiseudesta, äitikultista ja homoseksuaalisuudesta nyky-Venäjällä.” Haava ei tullut siitä, ettei hän pysynyt hengissä, vaan siitä, että hän ylipäänsä oli olemassa.”

Spustja desjat let posle razvoda roditelej doch vstrechaet ottsa-dalnobojschika i edet s nim po tsentralnoj Rossii i juzhnym regionam. "Step" - novyj roman Oksany Vasjakinoj, sostavljajuschij dilogiju vmeste s debjutnoj "Ranoj": pervaja kniga - o proschanii docheri s umershej materju; vtoraja - ob otnoshenijakh s ottsom. Vozvraschajas mysljami v kabinu gruzovika, mchaschegosja cherez step, geroinja razmyshljaet o muzhchinakh, chja molodost prishlas na 1980-1990-e gody; o boleznjakh, ot kotorykh mnogie iz nikh molcha umirajut; o tom, kak vremja vydokhnulo ottsa, ostaviv na kholodnom vetru buduschego; o Rossii, ne znajuschej, chto delat s sobstvennoj istoriej. Oksana Vasjakina - pisatelnitsa, laureatka premij "Litsej" (2019) i "NOS" (2021). Eto ochen lichnaja kniga - no o lichnom zdes govoritsja na jazyke eposa, pervozdannykh elementov i stikhij. Styd, SPID, smert, step. Eto kniga o mire, kotoryj prinjato nazyvat postsovetskim, - no on uviden bez vsjakoj romantizatsii i nostalgii, kak mir bessmyslennoj zhestokosti i boli. Russkij, vechnyj, muzhskoj. Eto kniga o vremeni, kotoroe prokhodit i ne otpuskaet, otvergaet tebja i zhivet vnutri, ty iz nego sostoish. Eto nezhnaja i strashnaja kniga - ob ottse, o ljubvi, o stradanii, o Rossii, i gde-to na glubine vse eto odno i to zhe. Jurij SaprykinStep - eto dno morja, no voda ushla, ostalas sol i prostranstvo. Zhestkaja ryzhaja trava prikhodit tuda, gde ranshe byla inaja zhizn. Kak nazyvaetsja prokljate, pri kotorom blizost, dazhe popytka blizosti, nevozmozhna? V etoj knige ne khvataet vozdukha. Vasjakina pishet prostranstvo, iz kotorogo iskljuchena ljubov, - i ono chudovischno uznavaemo. Elena Kostjuchenko

Eta kniga napisana v udivitelnom i redkom "zhanre": predelno lichnyj razgovor o travme, nasilii i ljubvi peremezhaetsja s esche bolee lichnymi proizvedenijami. Takaja struktura daet vozmozhnost pogruzitsja v proizvedenija i kontekst, v kotorom oni sozdavalis. Teksty Oksany Vasjakinoj lomajut privychnoe predstavlenie o poezii i ee predmete. Sama zhizn, ee rutinnye protsessy i veschi bytovoj realnosti stanovjatsja poeziej. Tsikl tekstov "Veter jarosti", v chest kotorogo nazvana kniga, delaet sistemnoe nasilie nad zhenschinami vidimym.