"Kirsin vapinan edessä Antti veti henkeä, vaikeni ja alkoi nyökyttää. Ikkunasta heijastui himmeä kuva yksiöstä, vuoteella istuvasta Kirsistä ja Antin naamasta, pihaa ei näkynyt ollenkaan. Sisäinen ja ulkoinen peittivät toisensa niin että kummastakaan ei saanut selvää. Sama juttu se on yleensä elämässä. Toivon mukaan?"