Olli Bäckström

Kerta toisensa jälkeen melkein vuosikymmenen ajan kreivitär Barbe d'Ernecourt joutui vaihtamaan hameen ratsastushousuihin ja hyppäämään hevosen selkään puolustaakseen miekoin ja pistoolein kotiseutuaan, jota uhkasivat milloin vihollissotilaat, milloin ryöstelevät rosvojoukot. Koko Eurooppaa 1618-1648 ravisuttanut kolmikymmenvuotinen sota piirsi mantereen poliittisen kartan uusiksi ja sinetöi lopullisesti läntisen kristikunnan jaon katolisiin ja protestantteihin. Suursodan unohdetut kasvot kuvaa, miten ”kristityksi amatsoniksi” kutsuttu Barbe d'Ernecourt ja lukuisat muut naiset luovivat tässä taisteluiden, kulkutautien ja nälänhätien kurittamassa maailmassa. Teos rikkoo perinteisen sotahistorian rajoja nostamalla esiin naisten näkymättömiksi jääneet kokemukset ja moninaiset roolit. Samalla se hahmottaa sodankäynnin laajempia sosiaalisia ja yhteiskunnallisia vaikutuksia. Pölyisille taistelukentille ja niiden reunamille astelee taistelijoita ja vakoojia, leskiä ja sotilasvaimoja, nunnia ja prostituoituja, pakolaisia ja hallitsijoita - yhteiskunnan koko kirjo.

1600-luvun alkupuolella Euroopan valtiomahdit ajautuivat koko maanosaa repivään sotaan. Protestanttien ja katolisten liittokunnat iskivät rajusti yhteen eri puolilla vanhaa mannerta. Kahdentoista vuoden jälkeen taistelut saivat uuden käänteen, kun kaukaa Pohjolasta saapui ennustusten lupaama myyttinen vapauttaja: nuori ja kyvykäs Ruotsin kuningas Kustaa II Aadolf. Lumikuningas kertoo 1618-1648 käydyn 30-vuotisen sodan legendaarisimmasta vaiheesta eli vuosista 1630-1632, jolloin Kustaa Aadolf marssi armeijoineen Saksaan ja kuolemattomaan maineeseen. Historioitsija Olli Bäckström kuljettaa lukijan kirjeiden ja aikalaiskuvausten kautta keskelle sodankäynnin arkea ja hurmeisia taistelukenttiä. Samalla kuninkaan Saksan-sotaretken syyt sekä sodankäynnin laajuus ja intensiteetti avautuvat uudella tavalla. Usein 30-vuotinen sota mielletään vain eurooppalaiseksi uskonsodaksi, mutta todellisuudessa taistelut ulottuivat myös Aasiaan ja Amerikkaan. Suomalaiset hakkapeliitatkin liitetään usein tähän Eurooppaa vavisuttaneeseen sotaan. Mutta olivatko he Kustaa Aadolfin armeijan ratsusotilaseliittiä vai pelkästään kansallisromanttisen historiankirjoituksen luoma myytti?

Military Revolution and the Thirty Years War 1618-1648 investigates change and decline in military institutions during a period of protracted and destructive European warfare. Conceptual background is provided by the Military Revolution thesis, which argues that changes in military technology and tactics drove revolutionary transformation in the way states organised and waged war in the early modern era. This transformation of military institutions became evident during the long and destructive Thirty Years War in 1618-1648. The outcome of the Military Revolution was the centralised fiscal-military state that possessed a strong claim to the monopoly of violence within its territorial boundaries. The book examines how the Thirty Years War accelerated and even initiated transformation in four military institutions that defined land warfare: feudal cavalry services, militias, regular armies, and war commissariats. The regional scope of the investigation covers the Holy Roman Empire, France, Spain, Portugal, Sweden, Denmark, and the Dutch Republic. The book combines military-historical inquiry with ancillary sciences of sociology and economics. It argues that the Military Revolution of the Thirty Years War stimulated institutions capable of increased complexification and specialisation while curtailing those that were locked in stasis and immutability. The institutional legacy of the Thirty Years War was the emergence of complex military organisations that are characteristic to the modern society and its self-renewing social subsystems. Previous scholarship on the Military Revolution has concentrated on military technicalities and the wider process of early modern state formation. This book proposes an alternative way of viewing early modern military transformations from the perspectives of institutions and systems. System-analytical survey of change and decline in the military institutions of the Thirty Years War introduces qualifications to the Military Revolution theory and offers a novel way of conceptualising early modern military history. Olli B ckstr m (PhD) holds the title of docent in General History at the University of Eastern Finland. His research focuses on early modern warfare and the Thirty Years War.

Vuonna 1618 Euroopan sydämessä puhkesi konflikti, joka laajeni ajan myötä yleiseurooppalaiseksi kolmikymmenvuotiseksi sodaksi. Mistä sota sai alkunsa, ja miksi se laajeni ja pitkittyi? Olli Bäckström vastaa näihin kysymyksiin tarkastelemalla kolmikymmenvuotisen sodan alkupuoliskoa modernin sotatieteen näkökulmasta. Tuonaikainen sodankäynti vertautuu oman aikamme sotiin Sierra Leonessa, Somaliassa ja Afganistanissa. 1600-luvun alussa sodankäyntiä harjoittivat ensisijaisesti palkkasoturit, sotilasurakoitsijat, sotaherrat, soturiyhteisöt ja merirosvot. Samoin nykyään sotia käyvät useimmiten ei-valtiolliset toimijat: turvallisuusalan yrittäjät, puolisotilaalliset yksityisarmeijat, sissijärjestöt, terroristit ja rikolliset. Uusi näkökulma syventää ymmärrystä kolmikymmenvuotisen sodan luonteesta ja liittää nykyajan sotkuiset konfliktit osaksi pitkää historiallista jatkumoa. Polttolunnaat vie mukanaan sodan taistelutantereille, aina Liivinmaan huurteisista havumetsistä Brasilian tukahduttaviin viidakoihin asti. Matkan aikana lukija tutustuu Euroopan tunnettuihin ja vähemmän tunnettuihin mahtimiehiin ja kuulee aikalaisten todistavan omin sanoin sodan karusta arjesta.