Olli Kleemola

Veteraanit ja suomalainen yhteiskunta on ensimmäinen historiantutkimus, joka luo kattavan kuvan veteraanisukupolven asemasta ja toiminnasta Suomessa. Veteraaneja eli entisiä rintamamiehiä, sotainvalideja ja sotaponnisteluihin osallistuneita naisia oli enimmillään 800 000, ja heidän kauttaan teos avaa uusia näkökulmia koko suomalaisen yhteiskunnan historiaan. Veteraanit työskentelivät aktiivivuosinaan tarmokkaasti omien oikeuksiensa ja samalla myös yleisemmän sosiaaliturvan eteen. Teos kyseenalaistaa myyttejä esimerkiksi veteraanien ja nuorison välisestä sukupolvikonfliktista ja osoittaa, ettei veteraaneja vaiennettu edes suomettumisen kuumimpina vuosikymmeninä. Lisäksi se selvittää, millä tavoin veteraaneja tuettiin ruohonjuuritasolla eri aikoina. Kirjan aikajänne ulottuu talvisodan lopusta tilanteeseen, jolloin vuosikymmenien ajan aktiivisesti vaikuttaneet veteraanijärjestöt lopettavat toimintaansa ja veteraaniperinnön ylläpitäminen siirtyy uusiin käsiin. Tämän muiston vaalijoille Veteraanit ja suomalainen yhteiskunta on tärkeää luettavaa.

Jatkosodan rintamilla kukoisti etenkin asemasodan aikana vilkas virkistys- ja harrastustoiminta. Karjalan maanteillä kulki jatkuvasti kymmeniä viihdytyskiertueita, puhdetöinä askarreltiin kaikkea mahdollista puukauhoista omakotitaloihin. Taistelujen tauotessa viljeltiin maata, kalastettiin, metsästettiin ja opiskeltiin, raivattiin talkoilla urheilukenttiä ja kilpailtiin innokkaasti. Rintamamiehet yrittivät tehdä elämästään edes jollakin tavoin siedettävää – vaikka kuolema oli koko ajan silmien edessä. Kirja on kokonaisesitys jatkosodan rintamakulttuurista sellaisena kuin se välittyy aikalaismuistelmista ja vuosien 1941–1944 alkuperäisistä arkistolähteistä. Osa kuvista on täysin ennennäkemättömiä; ne on poimittu yksityisten rintamamiesten albumeista.

Alkujaan reilusti yli puolimiljoonaisen sotaveteraanijoukon rivit ovat käyneet harvoiksi. Talvi-, jatko- ja Lapin sodan veteraaneja on keskuudessamme enää reilu tuhat henkeä. Suomen suurin veteraanijärjestö Sotaveteraaniliitto lopetti toimintansa vuoden 2024 lopussa. Tämä kirja on Sotaveteraaniliiton tarina. Teoksen keskiössä on liiton toiminta 2000-luvun alusta viimeiseen toimintavuoteen ja purkamiseen asti. Teos on siten jatkona liiton aikaisemmille historiateoksille Teoksen alussa on tiiviisti kerrottu Suomen Sotaveteraaniliiton syntyyn johtanut kehitys sekä järjestön toiminta 1950-luvulta aina 2000-luvun alkuun. Järjestön toimintaa käsitellään lähinnä liittotasolla, mutta myös jäsenyhdistysten tekemä auttamis- ja tukityö esitellään. Erityisen huomion kohteena on paitsi veteraanien hyväksi tehty vaikuttamis- ja auttamistyö, myös Sotaveteraaniliiton merkittävä henkinen ja taloudellinen panos veteraaniperinteen organisaation ja toimintatapojen muotoutumisessa sekä perinneajan valmistelussa. Sotaveteraaniliiton lopetettua toimintansa on siirrytty perinneaikaan. Vastuu viimeisistä veteraaneista, heidän puolisoistaan ja leskistään sekä heidän muistonsa vaalimisesta on luovutettu Tammenlehvän Perinneliitolle. Sotaveteraaniliitto on vuosikymmeniä kestäneellä pitkäjänteisellä työllään pitänyt esillä sotaveteraanien työtä isänmaan hyväksi ja luonut perustaa veteraanien perinnön säilymiselle. Olli Kleemola, VTT, on poliittisen historian dosentti ja tutkija Turun yliopistossa. Hänen tutkimusteemojaan ovat muun muassa veteraanien ja veteraanijärjestöjen historia, sotien muistaminen ja rauhaan paluu yhteiskunnan eri osa-alueilla sekä kuvallisen aineiston käyttö historiantutkimuksen lähteenä.

Karjalaisen siirtoväen sijoittaminen ja asuttaminen ruotsinkielisiin kuntiin lukeutuu Suomen historian lähivuosikymmenien sitkeimpiin myytteihin, jota on käsitelty monessa yhteydessä. ”Vähemmistöllä on oikeus saada elää ja tuntea viihtymystä” on ensimmäinen tutkimus, jossa koko Suomen kaksin- ja ruotsinkielisten kuntien asutustoiminta käydään kuntakohtaisesti läpi laajaan alkuperäisaineistoon perustuen. Tutkimus osoitti perusteettomaksi myytiksi sen, että ruotsinkieliset olisivat asutustoiminnassa selvinneet vähemmällä. Tutkimuksessa luotiin myös kattava katsaus asutuslainsäädännön muotoutumiseen sekä sen toteuttamiseen paikallisella tasolla. Vailla omaa paikkaa? - Karjalan evakot ruotsinkielisessä Suomessa -teos perustuu edellä mainittuun tutkimukseen. Teos toimii sekä hakuteoksena että runsaasti tarinallisia elementtejä sisältävänä populaarina tietokirjana. Teoksen pääasiallisina kirjoittajina ovat toimineet historiantutkijat Olli Kleemola ja Riku Kauhanen. Heidän lisäkseen kirjoitustyöhön ovat osallistuneet FL Heli Teittinen ja FM Pentti Mäkelä.

Vihapuhe on yksi vuosisatamme alun yhteiskunnallisen keskustelun avainkäsitteistä. Sillä voidaan tarkoittaa monenlaista hyökkäävää ja loukkaavaa viestintää. Loukkaava mielipiteen ilmaisu on arkipäiväistynyt nimettömän itseilmaisun ja sosiaalisen median aikakaudella. Vihapuheen ylläpitämät viholliskuvat ja niihin kytkeytyvä valheiden ja väärän tiedon levittäminen ovat kuitenkin tuttu ilmiö jo kaukaa menneisyydestä. Vihapuheen, viholliskuvien, disinformaation historiaa -teos käsittelee vihapuhetta historiallisesti. Kirjoittajat pohtivat, miten aggressiivinen viestintä on tullut osaksi politiikkaa ja ideologista viestintää sekä sitä, miten se kytkeytyy disinformaatioon ja viholliskuvien rakentamiseen. Tutkijat kysyvät, miten historialliset henkilöt ovat raivanneet päällekäyvän puheen avulla tilaa politiikan julkisuudessa ja hyödyntäneet sotaisia sanoja ja mielikuvia omien tavoitteidensa saavuttamiseksi. Tutkimuskohteina ovat niin antiikin Kreikan kansanäänestykset, suomen- ja ruotsinmielisten keskinäinen nokittelu kuin työväenliikkeen palopuheet. Tutkijat erittelevät myös Neuvostoliiton etnisiin vähemmistöihin kohdistuneita leimaamiskampanjoita, kylmän sodan retorisia vastakkainasetteluja sekä naisliikkeen 1970-luvulla kohtaamaa vastarintaa.

Saksan keisarillisen armeijan luutnantti Fritz Güthin muistelmissa lukijalle avautuu monta erilaista maailmaa: ensimmäisen maailmansodan itärintama,venäläisten sotilassairaaloiden ja vankileirien olot, loputtoman kotiinpaluun odotus. Moskovassa Güth kohtaa Venäjän vallankumoustaistelut ja bolsevikit. Suomessa hän joutuu sisällissodan kaaoksen keskelle. Juna ylittää Suomen rajan juuri sisällissodan alettua. Tampereella junan johtoon asettuu Aarne Orjatsalo. Matka punaisen Suomen läpi avaa mielenkiintoisennäkymän sisällissodan tapahtumiin ulkomaalaisen näkökulmasta. Punaisessa Turussa kaikki kääntyy päälaelleen; vangit elävät suorastaan yltäkylläisyydessäkummankin puolen tehdessä voitavansa heidän eteensä. Vierailulistat ovat täynnä ja suuntautuvat läänin entisen kuvernöörin kodista punaisten johtomiesten koteihin. Viehkeät turkulaisneidot ja vanhemmat daamit kietovatvangit pauloihinsa ja Fritz löytää lopulta rakkaansakin Turusta; avioliitto solmitaan muutamaa vuotta myöhemmin. Tuskin missään on kuvattu näin herkullisesti Turun seurapiirielämää sisällissodan aikana.

Sekä kansallissosialistinen Saksa että Suomi kävivät vuodesta 1941 alkaen sotaa Neuvostoliittoa vastaan. Sotilaat tallensivat sotaretkensä aikana kokemaansa ja näkemäänsä valokuviin, joiden aiheiksi päätyivät eksoottiseksi mielletyn Neuvostoliiton eri alueiden näkymät, paikalliset ihmiset, elinolot ja neuvosto- liittolaiset sotavangit. Valokuva toimi myös aseena: Neuvosto- liittoa esittelevillä erityisillä propagandakuvilla muokattiin asen- teita sodankäynnille edullisiksi.