Olli Löytty

Ina Behrsen ja Tito Colliander kohtasivat 1920-luvun lopulla. He kumpikin olivat muuttaneet lapsuuden Pietarista vallankumouksen jaloista Suomeen. Kohtaamisesta alkoi pitkä yhteinen taival, taiteilijaliitto, jossa molemmat saattoivat toteuttaa omaa kutsumustaan, Ina kuvataiteilijana ja Tito ensi sijassa kirjailijana. Annina Holmbergin ja Olli Löytyn teos piirtää moniulotteisen kuvan Ina ja Tito Collianderin elämästä ja kumppanuudesta. Monen kulttuurin vaikutuspiirissä kasvaneet Collianderit olivat kosmopoliitteja, joiden maailmassa kielet ja kulttuurivaikutteet sekoittuivat. Myös ortodoksisella uskolla oli heille myöhemmässä elämässä suuri merkitys. Ina ja Tito on kirja taiteesta ja rakkaudesta, mutta myös perheestä, arjesta ja kumppanuudesta - kaikesta siitä, minkä keskellä taidetta tehdään. Annina Holmberg on kirjailija ja käsikirjoittaja. Olli Löytty on kirjallisuudentutkija ja tietokirjailija. He ovat mm. toimittaneet yhdessä Taina Westin kanssa teoksen Minun Valamoni - Tarinoita luostarista (2017).

Mikä tekee kirjallisuudesta "suomalaista", tai minkään muun maalaista sen puoleen? Äidinkieli, kirjoituskieli, kansallisuuden todistavat asiakirjat? Kysymys ei ole aivan helppo, mutta käsitykset niin kirjallisuudesta kuin kotimaisuudestakin ovat syvään juurtuneita. Esseekokoelmassaan Jäähyväiset kotimaiselle kirjallisuudelle Olli Löytty etsii kirjallisuudesta ja sen ympäriltä outouden kuvia ja vieraan läheisyyttä. Hänen katseensa on yhtä tarkka kuin laajakin; kokoelma on rautaisannos historiaa ynnä nykypäivää, Rajamäen rykmentistä Taikatalveen, Edith Södergranista Hassan Blasimiin. Löytty tarjoilee hyvin jäsenneltyä kiukkua tylppää nationalismia kohtaan ja uudet kakkulat kaikille, jotka ovat joskus lukeneet jotain. Ennen kaikkea hän ihastelee kaunokirjallisuuden voimaa näyttää, millaisin säikein - ymmärtäväisin tai vihamielisin - ihmiset ovat sidottuja toisiin ihmisiin. Olli Löytty (s. 1966) on tietokirjailija ja kotimaisen kirjallisuuden dosentti Turun yliopistossa. Hän on julkaissut mm. teokset Kulttuurin sekakäyttäjät (Teos, 2011) ja Maltillinen hutu (Teos, 2008) sekä yhdessä Minna Lindgrenin kanssa teoksen Sinfoniaanisin terveisin - kirjekurssi klassisen musiikin maailmaan (Teos, 2014). Vuonna 2016 hän toimitti mittavan Luojan palikkaleikki -juhlakirjan Lauri Viidasta.

Globalisoituvassa maailmassa on yhä enemmän tarvetta tutkimukselle, joka ottaa huomioon kansallisten rajojen yli liikkuvat ihmiset ja ajatukset. Suomi ja suomalainen kirjallinen kulttuuri ovat aina olleet osa laajempaa globaalia kulttuuria, jossa vaikutteet kulkevat moneen suuntaan samanaikaisesti. Miten siis tutkia Suomen kirjallisuutta ylirajaisena ilmiönä? Teos johdattaa lukijan metodologisen nationalismin ympärillä käytyyn ajankohtaiseen teoreettiseen keskusteluun ja tarjoaa konkreettisia esimerkkejä kansallisista lähtökohdista irtautuvasta tutkimuksesta. Se kannustaa niin tutkijoita kuin opiskelijoita kehittämään omiin tarkoituksiinsa sopivia ajattelu- ja toimintamalleja, jotka auttavat pitämään mielessä kirjallisella kentällä tapahtuvan jatkuvan liikkeen.

Sinfoniaanisin terveisin koostuu Olli Löytyn ja Minna Lindgrenin autenttisesta kirjeenvaihdosta, joka käynnistyi, kun Löytty huomasi - hyvinkin keski-ikäisesti - kyllästyneensä rockiin. Hän ei kuitenkaan halunnut tyystin luopua musiikista. Hän ei vain tiennyt, miten kuuntelutottumusten laajentaminen piti toteuttaa. Klassinen musiikki oli hänelle vierasta, ehkä vähän pelottavaakin. Mutta uteliaisuutta riitti. Niinpä hän päätti kirjoittaa kirjeen ammattilaiselle, Lindgrenille, kysyäkseen neuvoa. Kirja ei ole perinteinen "klassisen musiikin historia aloittelijoille". Pikemminkin se on kehityskertomus, jota kuka tahansa asiasta kiinnostunut saattaa seurata - olipa hänellä harrastuneisuutta entuudestaan tai ei. Riemukkaalla tyylillään Lindgren saattelee oppilastaan syvemmälle taidemusiikin saloihin, aina elävään konserttiin asti! Kirjaan on koottu myös kosolti yleistä tietoa, josta voi olla hyötyä harrastajalle, mutta ennen kaikkea se on iloinen johdatus joskus vaikeanakin pidetyn musiikin nautintoihin. Ikään, perhetaustaan, sukupuoleen tai mihinkään muuhunkaan sivuseikkaan katsomatta.

Kulttuurin sekakäyttäjät jatkaa esseen suurta perinnettä: sen lähtökohtana on halu ymmärtää. Kirjallisuudenlajina essee antaa mahdollisuuden ajatella hitaasti, näkemysten saumakohtia tunnustellen, ja juuri näin Olli Löytty etenee käsitellessään kulttuurien, sanojen ja mielikuvien muodostelmia. Löytyn aiheita ovat muun muassa sanojen vapaus, stereotyyppien käytettävyys ja kulttuuriset aikaerot. Lähi-idän taistelukentille marssitaan kädessä liikuttava minibanderolli. Keskusteluun kansallisen identiteetin merkityksistä osallistutaan kirjoituksella oman kulttuurin outouttamisesta, samalla kuitenkin tunnustaen syvää rakkautta Suomeen ja suomeen. Kirja sisältää myös esseen "Historian pyöröovi", joka voitti Suomalainen essee 2010 -palkinnon. Kulttuurin sekakäyttäjät ei vello, masennu tai tuuperru aiheidensa äärellä, vaan kysyy ja pohtii. Kaikessa yltiöoptimismissaan Löytty näyttäisi olevan aivan tosissaan - vaan ei kuitenkaan vakavissaan.

Ambomaalla on aivan erityinen paikka suomalaisten mielissä. Pohjoisessa Namibiassa sijaitsevan alueen vaiheita on Suomessa seurattu siitä lähtien, kun suomalaiset aloittivat siellä lähetystyön vuonna 1870. Olli Löytty tarkastelee suomalaisen lähetyskirjallisuuden kuvauksia Ambomaasta ja siellä asuvista ihmisistä. Vaikka Suomen ja Ambomaan välinen kanssakäyminen ei enää ole näkyvä osa suomalaista itseymmärrystä ja vieraita kulttuureita koskevaa mielikuvien rakentumista, kertoo se silti jotain yleisempää suomalaisesta mentaalisesta maantieteestä. Ambomaan historiallisesta ja symbolisesta merkityksestä johtuen kirjalla on tärkeää sanottavaa myös useilla eri tieteenaloilla käytävään keskusteluun kulttuurien kohtaamisista ja monikulttuurisuudesta Suomessa. Ambomaamme kertoo myös suomalaisuudesta. Ambomaalla harjoitetussa lähetystyössä näkyvät ne arvot, joita suomalaisessa evankelis-luterilaisuudessa on pidetty tärkeinä. Jumalat ovat saarnaajiensa näköisiä, ja Ambomaalla saarnatulla kristinuskon Jumalalla on aina ollut suomalaiset piirteensä. Olli Löytty on toiminut tutkijana Tampereen ja Turun yliopistoissa. Hän on Kulttuurintutkimus-lehden päätoimittaja.